Hengellinen / uskonnollinen väkivalta
Hengellinen väkivalta on emotionaalista, henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jota tehdään uskonnon tai henkisyyden nimissä. Tämä voi olla esimerkiksi uskonnon tai uskonnollisten tarpeiden pilkkaamista tai kieltämistä tai uskonnon harjoittamiseen pakottamista. Väkivallan tekijä tai tekijät voivat järkeistää ja oikeuttaa väkivaltansa uskonnolla, Jumalan tahdolla tai rangaistuksella.
Hengellisyyteen tai uskontoon liittyvä väkivalta on myös uhkailua esimerkiksi yliluonnollisuudella, Jumalan tai paholaisen kostolla, helvettiin joutumisella ja maailmanlopulla. Se sisältää myös yritykset tukahduttaa toisen identiteetti, elämäntapa ja mielipiteet sekä manipulointia ja vallan tai aseman väärinkäyttöä esimerkiksi uskonnollisessa yhteisössä.
Suomessa uskonnonvapauslaki (453/2003 3 §) ja Suomen perustuslaki (817/2018 11 §) takaavat vapauden harjoittaa uskontoa tai olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen.
"Jokaisella on uskonnon- ja omantunnonvapaus. Uskonnon- ja omantunnonvapauteen kuuluu oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus olla uskonnollisen yhteisön jäsen tai kieltäytyä siitä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta, vastoin omaatuntoaan, osallistua uskonnon harjoittamiseen."
Suomen perustuslain 6 §:n mukaan:
"Kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä kohdella eri tavalla kuin muita henkilöitä sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveyden, vamman tai muun häntä koskevan syyn perusteella.
Lapsia tulee kohdella tasapuolisesti ja yksilöinä, ja heidän on voitava vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystasoaan vastaavassa määrin. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa ja työelämässä, erityisesti palkan ja työsuhteen muiden ehtojen määräytymisessä siten kuin laissa tarkemmin säädetään."
Pykälän 7 momentin mukaan:
”Jokaisella on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. – Henkilökohtaista koskemattomuutta ei saa loukata, eikä keneltäkään saa riistää vapautta mielivaltaisesti tai ilman laissa säädettyä syytä."
Alaikäisten osalta uskonnolliseen yhteisöön kuulumisesta päättävät lapsen huoltajina olevat henkilöt yhdessä. 15-vuotiaat lapset voivat henkilökohtaisesti liittyä uskonnolliseen yhteisöön tai erota siitä lapsen huoltajina olevien henkilöiden kirjallisella suostumuksella. 12 vuoden iästä alkaen henkilö voidaan liittää uskonnolliseen yhteisöön tai ilmoittaa siitä eronneeksi vain hänen kirjallisella suostumuksellaan.
Hengellisen/uskonnollisen väkivallan muodot
On olennaista erottaa uskonnon tai hengellisyyden väärinkäyttö haitallisiin tarkoituksiin ja aito uskon harjoittaminen, joka edistää rauhaa, suvaitsevaisuutta ja toisten kunnioittamista. Hengellinen/uskonnollinen väkivalta voi ilmetä useilla tavoilla:
Ihmisten pakottaminen tai painostaminen kääntymään tiettyyn uskonnolliseen vakaumukseen vastoin tahtoaan, usein uhkailun, pelottelun tai eristämisen kautta.
Uskonnollisen syrjinnän kohdistaminen yksilöihin tai ryhmiin heidän uskonnollisen vakaumuksensa perusteella, mikä johtaa syrjimiseen, syrjäytymiseen tai perusoikeuksien ja mahdollisuuksien epäämiseen.
Fyysisen, psyykkisen tai seksuaalisen vahingon aiheuttaminen yksilöille uskonnollisten tai hengellisten käytäntöjen varjolla, johon liittyy usein äärimmäisiä rituaaleja tai seremonioita.
Vihapuheen harjoittaminen, väkivaltaan yllyttäminen tai väkivaltaisuuksien toteuttaminen yksilöitä tai ryhmiä vastaan heidän uskonnollisen vakaumuksensa tai käytäntönsä vuoksi.
Ihmisiltä evätään oikeus harjoittaa valitsemaansa uskontoa, asetetaan rajoituksia tai harjoitetaan vainoa uskonnollisen suuntautumisen perusteella.
Jonkun henkisten tai uskonnollisten vakaumusten hyväksikäyttö henkilökohtaisen hyödyn, hallinnan tai kohtuuttoman vaikutuksen saamiseksi heihin, usein psykologisen manipuloinnin tai petoksen avulla.
Väkivallan, mukaan lukien fyysisen vahingon, oikeuttaminen henkilöihin, joiden katsotaan aiheuttaneen kunnian menetystä tai rikkoneen uskonnollisia tai kulttuurisia normeja.