Ammattilaisten tekemä riskinarviointi
Riskinarviointi on prosessi, jossa ammattilaisen tulee tarkastella eri tekijöitä määrittääkseen, kuinka todennäköisesti jotain pahaa voi tapahtua. Vaikka jotkin näistä riskitekijöistä eivät suoraan liity heidän työtehtäviinsä, on silti tärkeää tunnistaa ne ja kirjata ne muistiin. Tämä auttaa ammattilaisia ymmärtämään kaikki mahdolliset riskitekijät ja hallitsemaan niitä paremmin.
Riskinarviointi on tärkeä työkalu toistuvan lähisuhdeväkivallan ehkäisyssä
Perusteellisen riskinarvioinnin ja asianmukaisten toimenpiteiden avulla ammattilaiset voivat työskennellä estääkseen toistuvia väkivaltaisuuksia ja varmistaakseen uhrien turvallisuuden. Sen päätavoitteena on tunnistaa väkivaltaisen käyttäytymisen riski tulevaisuudessa arvioimalla tekijän väkivaltaiseen käyttäytymiseen liittyviä todennäköisiä tekijöitä ja mahdollisia seurauksia. Lisäksi se auttaa tunnistamaan olosuhteet, jotka voivat lisätä väkivallan riskiä, ja arvioida uhrin haavoittuvuustekijöitä. Riskinarvioinnista kerättyä tietoa käytetään strategioiden ja toimenpiteiden kehittämiseen näiden riskien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi tehokkaasti.
Eurooppalaisessa riskinarviointikäsikirjassa määritellyt riskinarvioinnin periaatteet:
1. Riskinarviointi on prosessi, joka voidaan tehdä vain kokijoiden kanssa yhteistyössä.
2. Kokijoiden oma arvio turvallisuudestaan ja riskitasostaan on otettava huomioon. Tutkimukset osoittavat, että uhreilla on tarkin arvio omasta riskitasostaan.
3. Kokijoita on kuunneltava ilman tekijän, perheen ja/tai heidän yhteisön jäsenten läsnäoloa.
4. Lapsilla tulee olla mahdollisuus puhua.
5. Ammattilaisten vastuulla on arvioida, hallita ja valvoa tekijään liittyvää riskiä.
6. Ammattilaisten on, jos lapsille aiheutuu merkittävää haittaa, harkittava ja sovittava paras menettely, joka suojelee ja turvaa lapsia.
7. On tärkeää selkeyttää riskien arviointi- ja hallintaprosessin rajat.
8. Ei pidä antaa epätodennäköisiä tai epärealistisia lupauksia.
Poliiseilla, sosiaalityöntekijöillä, sairaanhoitajilla, lääkäreillä, opettajilla ja järjestöjen työntekijöillä on oltava asianmukainen koulutus ja tiedot riskitekijöiden tunnistamiseksi.
Avainammattilaisilla on oltava yhteinen käsitys riskeistä, mutta heidän roolinsa ja vastuunsa voivat saada heidät keskittymään eri tekijöihin. Esimerkiksi poliisilla ja sosiaalityöntekijällä on erilaiset näkemykset työnsä luonteesta johtuen.
Ammattilaisten tulee myös ymmärtää perheväkivallan dynamiikka, miten se vaikuttaa uhreihin, miksi he saattavat jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, taktiikat, joita väkivallan tekijät käyttävät ja seikat, jotka tekevät tilanteesta vaarallisemman.
Lähisuhdeväkivallassa on erityisiä merkkejä, jotka voivat osoittaa ammattilaiselle tilanteen pahenevan.
- Aiempi fyysinen väkivalta
- Väkivaltaa esiintyy useammin tai väkivalta on voimakkaampaa (haitallista, vahingollista)
- Pakottava kontrolli
- Äärimmäinen mustasukkaisuus ja pakkomielteinen ajattelu
- Uhri on lähtenyt uuden kumppanin vuoksi
- Tekijän lapsipuoli asuu samassa taloudessa
- Kuristaminen
- Kokija yrittää erota/asumuseroa tai on eronnut/asumuserossa
- Tekijän mielenterveysongelmat
- Tekijän/kokijan päihdeongelmat
- Tekijän pääsy ampuma-aseeseen
- Sosiaalinen eristäytyminen
- Tekijän negatiiviset elämänmuutokset ja taloudellinen stressi
- Muut perheväkivallan muodot
- Kokija on raskaana tai hänellä on vauva
- Lemmikkieläimiin kohdistuvaa väkivaltaa
- Tappouhkaukset
(Lähde: IMPRODOVA)
Saatavilla on standardoituja riskinarviointityökaluja, jotka auttavat etulinjassa toimivia henkilöitä tapauksen dokumentoinnissa. Uhrin turvallisuuden priorisointi on olennaista koko riskinarviointiprosessin ajan.
Perheväkivalta- ja pahoinpitelytapauksiin puututtaessa keskeisiä huomioitavia asioita ovat tietosuoja, luottamuksellisuus ja kokijoiden suostumuksen pyytäminen tietojen jakamiseen. On laadittava selkeät protokollat ja turvatoimenpiteet ohjaamaan riskinarvioinnin, riskinhallinnan ja erityisten riskitekijöiden dokumentointia. Esimerkiksi tiettyjä tietoja, kuten kokijoiden riskinarviointiasiakirjoja, ei pitäisi sisällyttää oikeudellisen prosessin esitutkinnan asiakirjoihin. Tällä estetään rikoksentekijää pääsemästä tällaisiin arkaluonteisiin tietoihin. Mutta jos tiedot liittyvät suoraan rikostapahtuman kuvaukseen tai rikoksen tunnuspiirteisiin, niiden on oltava rikosilmoituksessa.
(Lähde: IMPRODOVA)
Kun kokija on vuorovaikutuksessa etulinjan ammattilaisten kanssa, poliisille, sosiaalityöntekijöille ja terveydenhuollolle on olemassa perusohjeet tapausdokumentaatiosta. Jos olet kokija, voit pyytää ammattilaisia varmistamaan, että tapauksesi dokumentoidaan asianmukaisesti. Lisää tietoa saat Riskinkartoitus tarkistuslista -sivulta.
Lähisuhdeväkivaltatapausten riskinarviointiprosessin tulee olla dynaaminen, ja se on käynnistettävä uudelleen aina riskitilanteen muuttuessa. Siksi on erittäin tärkeää, että ammattilaiset dokumentoivat tapauksen ja siihen liittyvät riskitekijät. Asian perusteellisella dokumentaatiolla varmistetaan, että ammattilaiset voivat viitata aiemmin tehdyn riskinarvioinnin tietoihin.
(Lähde: IMPRODOVA)
Yhteenvetona voidaan todeta, että riskinarvioinnilla on keskeinen rooli perheväkivallan ehkäisyssä, ja sen tavoitteena on tunnistaa ja hallita tulevan väkivallan todennäköisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Siihen kuuluu riskitekijöiden tunnistaminen, perheväkivallan dynamiikan ymmärtäminen ja uhreihin kohdistuvien vaikutusten tunnistaminen. Ymmärtämällä kattavasti riskin lähteet, keskeiset organisaationt voivat työskennellä yhdessä kehittääkseen tehokkaita interventio- ja tukistrategioita.
Eri ammatteja edustavien etulinjassa toimivien henkilöiden tulee olla koulutettuja ja perillä kriittisten riskitekijöiden tunnistamisessa ja niiden ratkaisemiseksi yhteistyössä. Vaikka ammattilaisilla voi olla erilaisia näkemyksiä ja prioriteetteja, yhteinen riskien ymmärtäminen on tehokkaan riskienhallinnan kannalta välttämätöntä. Toimimalla yhteistyössä organisaatiot voivat paremmin suojella ja tukea lähisuhdeväkivallan kokijoita ja pyrkiä luomaan turvallisempia yhteisöitä.
