Väkivaltaiset perinteet
Perinteiden nojalla oikeutetaan toisinaan väkivallantekoja. Ne kohdistuvat henkilöihin, joiden katsotaan syyllistyneen kunniaa loukkaavaan käytökseen tai rikkoneen uskonnollisia tai kulttuurisia normeja tai muita rituaaleja. Todellisuudessa väkivalta ei ole koskaan oikeutettua. Perinteisiin perustuva väkivalta ja kontrolli voivat tuntua oikeutetulta sekä tekijöistä että uhreista, vaikka ne loukkaavat vakavasti väkivaltaa kokevan ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia. Usein tilanteeseen liittyy monia väkivallantekijöitä. Joskus koko perhe tai yhteisö osallistuu painostamiseen ja kontrollointiin.
Merkittävimmät tekijät konfliktien ja väkivaltaisten ratkaisujen syntymisessä ovat kunkin perheen omat toiminta- ja riitojen ratkaisutavat, suhteet ympäröiviin yhteisöihin ja laajempaan yhteiskuntaan sekä muut perhe-elämän historia- ja stressitekijät.
- Paine avioliitolle ja seurustelulle
- Ehdoton siveyden vaatimus
- Pakkoavioliitto
- Väkivaltaa ja kontrollia parisuhteessa
- Pelko yhteisön vainosta eron jälkeen
- Eristäytyminen yhteisöstä
- Maineen vahingoittaminen
- Naisten sukuelinten silpominen (FGM)
- Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus
- Monia muita henkisen, fyysisen, taloudellisen ja seksuaalisen väkivallan muotoja.
Kunniaan perustuva väkivalta loukkaa yksilön perusoikeuksia ja ihmisarvoa. Se on kulttuurisiin tai perinteisiin uskomuksiin perustuva väkivallan muoto, jossa yksilöt, ensisijaisesti naiset, kohtaavat väkivaltaa tai jopa kuoleman. Taustalla on ajatus siitä, että väkivallan kohteeksi joutunut henkilö on rikkonut perheensä kunniaa ja/tai yhteisön kulttuurisia tai käyttäytymisnormeja tai epäilyt sellaisesta. Väkivallalla tekijät ajattelevat suojelevansa tai palauttavansa omaa ja perheen kunniaa, jotta muut pitävät heitä hyvämaineisena perheenä.
Erilaiset väkivallanteot, mukaan lukien pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen ja fyysinen tai henkinen väkivalta, ovat tunnusomaisia kunniaperusteiselle väkivallalle. Se sisältää yleensä kontrollointia, pakottamista ja muita henkisiä, fyysisiä, seksuaalisia tai uskonnollisia väkivaltaisia tekoja, joihin perheen tai yhteisön jäsenet syyllistyvät.
Pakkoavioliitto on kyseessä, kun avioliitto solmitaan ilman molempien osapuolten suostumusta tai silloin, kun toinen tai molemmat osapuolet eivät voi vaikuttaa avioliittoon. Pakkoavioliitto eroaa järjestetystä avioliitosta, jossa liiton solmimiseen on molempien osapuolten suostumus. Lapsiavioliittoa pidetään pakkoavioliittona.
Henkilöä voidaan painostaa tai pakottaa avioliittoon erilaisilla pakkokeinoilla, kuten kiristämällä, uhkailulla, väkivallalla tai hyväksikäytöllä, koska hän on haavoittuvainen esim. alaikäinen, riippuvuvainen yhteisöstä tai liikuntarajoitteinen. Pakkoavioliitosta kieltäytyminen voi johtaa vakaviin seurauksiin, kuten perheen tai yhteisön hylkäämiseen, kunniaan perustuvaan pahoinpitelyyn tai jopa kuoleman uhkaan.
On tärkeää huomata, että pakkoavioliitot eivät aina johdu yksinomaan perheen tai kulttuuristen tekijöiden painostuksesta. Tietyissä tilanteissa henkilöt voidaan pakottaa avioitumaan kolmannen maan kansalaisen kanssa oleskeluluvan saamiseksi tälle henkilölle.
Suomen pakkoavioliittolainsäädäntö
Suomessa pakkoavioliitto on kriminalisoitu ihmiskaupan, törkeän ihmiskaupan tai pakkokeinon muotona. Sen erillinen kriminalisointi eli pakkoavioliittoa koskevan erillisen lainsäädännön antaminen on parhaillaan tarkastelun alla.
Suomessa voi solmia avioliiton täytettyään 18 vuotta. Suomessa solmittua avioliittoa ei pidetä laillisesti pätevänä, jos se on Suomen yleisen järjestyksen vastaista. Tämä koskee esimerkiksi avioliittoja, joissa toinen osapuoli on selvästi alaikäinen ja puolisoiden välillä on huomattava ikäero.
Suomen lakia sovelletaan kaikkiin Suomessa oleskeleviin
Joissakin tapauksissa turvapaikanhakijat ovat lähtöisin maista, joissa lapsiavioliitto on yleinen. Jos osapuolet ovat naimisissa keskenään, mutta toinen puolisoista on alaikäinen ja naimisissa huomattavasti vanhemman henkilön kanssa, seksuaalirikoksen edellytykset voivat täyttyä.
Turvapaikanhakijoiden parissa työskentelevillä ammattilaisilla on velvollisuus ilmoittaa tällaisista rikoksista ja tehdä lastensuojeluilmoitus, jos seuraavat ehdot täyttyvät: toinen puolisoista on naimisissa huomattavasti vanhemman kanssa, alaikäinen puoliso on alle 16-vuotias ja on todisteita seksuaalisesta aktiivisuudesta parisuhteessa (esim. parilla on lapsia tai tyttö on raskaana). Tällaiset olosuhteet voivat muodostaa Suomen rikoslain mukaisen seksuaalirikoksen. On ratkaisevan tärkeää käsitellä tätä asiaa pariskunnan kanssa ja kertoa heille, että seksuaalinen kanssakäyminen alle 16-vuotiaan kanssa on laitonta Suomessa.
Henkilökohtaisen koskemattomuuden suojeluun kuuluu oikeus määrätä itsestään ja kehostaan. FGM on lyhenne sanoista Female Genital Mutilation, eli tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen (joskus käytetään myös termiä naisten ympärileikkaus).
Se on haitallinen, jopa hengenvaarallinen käytäntö, jossa sukupuolielimet silvotaan, leikataan tai ommellaan ilman lääketieteellistä syytä. Käytännön takana ovat erilaiset uskomukset, jotka liittyvät mm. naiseuteen, hygieniaan, siveyteen, kunniaan ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Mikään uskonto ei vaadi tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista, vaikka se tapahtuu usein uskonnon nimissä.
Silpominen on rangaistava rikos Suomessa
Suomessa vahvistetut kansainväliset ihmisoikeussäännökset kieltävät terveyttä vaarantavat uskontoon liittyvät toimenpiteet. Rikoslain 21 luvun mukaan naisen sukuelinten silpominen on rangaistavaa joko pahoinpitelynä tai törkeänä pahoinpitelynä. Silpominen on rangaistava rikos myös tehtynä Suomen rajojen ulkopuolella, jos sen kohteena on suomalainen tai Suomessa vakinaisesti asuva henkilö.
Silpominen vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteen ja voi laajuudestaan riippuen aiheuttaa erilaisia akuutteja ja pitkäaikaisia kiputiloja, tulehduksia, verenvuotoa, virtsaamis- ja ulostusongelmia. Äärimmäinen kipu sukupuolielinten silpomisen seurauksena ja toimenpiteeseen pakottaminen aiheuttavat yleensä trauman.
Silvotulle henkilölle voidaan tehdä avaus- tai korjausleikkaus sukuelinten normaalin anatomian palauttamiseksi. Leikkaus on tällä hetkellä mahdollinen vain HUS:n sairaalassa lääkärin arvion jälkeen.
Neitsyys on kulttuurinen, sosiaalinen ja uskonnollinen rakennelma, joka tarkoittaa sellaisen henkilön tilaa, joka ei ole ollut sukupuoliyhteydessä. Immenkalvo on ohut limakalvokudos, joka ympäröi ja osittain peittää emättimen aukon, jonka uskotaan "rikkoutuvan" ensimmäisen yhdynnän aikana.
Neitsyystesti, joka tunnetaan myös nimellä "kahden sormen testi", "hymentutkimus" ja "emätintutkimus", on gynekologinen testi, joka tehdään naisille sen määrittämiseksi, ovatko he neitsyitä. Luonnollisista eroista tai kalvon puutteesta johtuen tämä testi on epätieteellinen ja sen käyttö moraalisesti ja eettisesti kyseenalaista. Testaus ei kerro mitään neitsyydestä tai seksuaalihistoriasta, mutta sitä harjoitetaan edelleen monissa maissa. Yhteisöissä, joissa edellytetään neitsyyttä ennen avioliittoa, saattaa olla paineita todistaa neitsyys, ja jopa hengenvaaran riski, jos näin ei tehdä.
Neitsyystestausta pidetään vakavana ihmisoikeusloukkauksena. Se on vastoin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, kuten YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta ja Cedaw-sopimusta naisten oikeuksista (yleissopimus naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamisesta).
Ei-lääketieteellisellä ympärileikkauksella tarkoitetaan uskonnollisista tai kulttuurisista syistä suoritettua toimenpidettä, johon kuuluu esinahan kirurginen poisto. Ympärileikkaus altistaa henkilön komplikaatioille.
Ei-lääketieteellinen ympärileikkaus Suomessa
Vuonna 2015 Sosiaali- ja terveysministeriö antoi ohjeen poikien ympärileikkauksista. Ministeriön mukaan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on toimenpide, joka rikkoo poikalapsen oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ohjeessa todetaan, että mikään kansainvälinen sopimus ei kiellä yksiselitteisesti poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta.
Ohjeiden mukaan toimenpide ei ole osa julkista terveydenhuoltoa. Toimenpide voidaan suorittaa vain steriileissä ja muuten asianmukaisissa olosuhteissa; sen voi suorittaa vain lääkäri, ja molemmilta vanhemmilta vaaditaan kirjallinen tietoinen suostumus. Toimenpidettä ei voida suorittaa, jos toinen huoltaja vastustaa sitä.
Pojan kanssa on neuvoteltava, häntä tulee kuulla ja hänelle on annettava riittävästi tietoa ympärileikkauksesta ja sen vaikutuksista ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla, ja hänellä on oikeus kieltäytyä menettelystä. Ympärileikkausta ei saa tehdä vastoin pojan ilmaisemaa tahtoa, jos hän ikänsä ja kehitystasonsa perusteella ymmärtää ympärileikkauksen merkityksen.
Kunniaan perustuvan, henkisen tai uskonnollisen väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen on ratkaisevan tärkeää yksilöiden oikeuksien turvaamiseksi, uskonnonvapauden edistämiseksi ja erilaisten yhteisöjen harmonisen rinnakkaiselon edistämiseksi. Se vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon kuuluu tietoisuuden lisääminen, selviytyjien tukeminen, yhteisöjen sitouttaminen sekä oikeudellisten toimenpiteiden täytäntöönpano vastuullisuuden ja suojelun varmistamiseksi. Väkivallan taustalla olevien uskomusten, asenteiden ja sosiaalisten rakenteiden haastaminen ja muuttaminen on ratkaisevan tärkeää.
Edistämällä sukupuolten tasa-arvoa, antamalla yksilöille mahdollisuuden tehdä valintoja elämässään sekä edistämällä osallistavia ja kunnioittavia yhteiskuntia voimme pyrkiä kitkemään kunniaan perustuvan väkivallan ja luomaan maailman, jossa jokainen voi elää ilman pelkoa ja väkivaltaa kulttuurisista normeista tai perinteestä riippumatta.
