Lapset ja perheväkivalta

Valitettavasti lapsuudessa koettu tai todistettu väkivalta johtaa usein siihen, että ihminen päätyy aikuisena väkivaltaiseen suhteeseen joko uhrina tai tekijänä.

Vanhempien tarjoama turvallisuus ja huolenpito ovat ratkaisevan tärkeitä lapsen terveelle kehitykselle. Ylisukupolvinen trauma syntyy, kun omassa lapsuudessaan trauman kokeneet vanhemmat kasvattavat lapsiaan näiden kokemustensa pohjalta.

Vanhemman omien kokemusten käsittely on elintärkeää. Traumaattiset kokemukset tallentuvat implisiittiseen muistiin, erillään kognitiivisista tai kielellisistä yhteyksistä. Lapsen syntymä voi aktivoida muistijälkiä ja aiheuttaa kriisin positiivisissakin olosuhteissa. Stressinhallintataidot joutuvat koetukselle, jolloin vanhempi helposti nojaa lapsuudestaan tuttuihin malleihin.

Tukahdutetut lapsuuden surut, tunteet ja traumat voivat nousta hallitsemattomasti esiin, kun tulee itse äidiksi tai isäksi.

Vaikka vanhempi, joka käyttäytyy väkivaltaisesti parisuhteessaan, pystyisi muutoin tarjoamaan hyvää vanhemmuutta, lapsen luottamus kyseiseen vanhempaan horjuu.

Väkivaltaa kokenut vanhempi voi ymmärrettävästi järkeistää ja perustella parisuhteeseen jäämistään sillä, että väkivallantekijä on kaikesta huolimatta hyvä vanhempi. Kuitenkin, kun vanhemmat harkitsevat oman elämänsä ratkaisuja, heidän on asetettava etusijalle lapsen tai lasten etu. Yhdenkään lapsen ei pitäisi elää perheessä, jossa esiintyy väkivaltaa.

Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa stressiä. Lapsuudessa koetulla kovalla stressillä on pitkäkestoisia ja syvällisiä vaikutuksia lapsen aivoihin ja myöhemmin käyttäytymiseen, emotionaaliseen hyvinvointiin ja yleiseen terveyteen jopa aikuisiässä.

Hoiva ja huolenpito ovat tärkeitä aivojen kehitykselle varhaisina vuosina, jolloin aivot muovautuvat, ja jolloin hermosto kehittyy nopeasti. Ympäristöllä on valtava vaikutus lapseen erityisesti ensimmäisten 2-3 elinvuoden aikana. Muistista ja oppimisesta vastaava hippokampus voi vaurioitua ja pienentyä stressin vuoksi.

Usein lapset tuntevat vastuuta väkivaltaisen vanhemman käytöksestä uskoen, että he ovat jollain tavalla aiheuttaneet sen. He saattavat kantaa vihaa toista vanhempaansa kohtaan, jos tämä ei puolusta itseään ja lapsiaan. Joskus lapset voivat ajatella, että väkivallan kohteeksi joutuvan vanhemman käytös on jollain tapaa aiheuttanut väkivaltaisen käytöksen toisessa vanhemmassa.

Näistä ristiriitaisista tunteista huolimatta lapset rakastavat syvästi vanhempiaan, ovat huolissaan heidän hyvinvoinnistaan, eivätkä usein puhu vaikeista kokemuksistaan. Jotkut lapset kokevat syyllisyyttä siitä, etteivät he ole puuttuneet asiaan estääkseen pahoinpitelyn, ja saattavat yrittää miellyttää vanhempiaan väkivallan pelossa. He saattavat yrittää saada vanhempansa täyttämään tekijän toiveet välttääkseen lisävahinkoja. Lapsi hakee turvaa myös väkivaltaiselta vanhemmaltaan.

Monet lapset ovat myös huolissaan väkivallan tekijän hyvinvoinnista. He voivat surra ajatusta vanhemman yksin jättämisestä tai pelätä vanhemman joutuvan vankilaan. Etenkin silloin, jos vanhempi on uhannut vahingoittaa muita tai itseään, lapsi voi olla huolissaan vanhemman turvallisuudesta.

Jokainen lapsi rakastaa vanhempiaan, ja se on tärkeää tunnustaa. Lapselle tulee kertoa, että väkivaltaista vanhempaa yritetään auttaa. Vanhempaa ei hylätä, mutta hänen on oltava valmis ottamaan vastaan tarjottu apu. Myös väkivaltainen vanhempi on edelleen vanhempi.

Lapset ovat luonnostaan uskollisia vanhemmilleen, ja heidän on tärkeää tuntea olevansa molempien vanhempien hyväksymä. Heitä on saatettu kieltää paljastamasta ulkopuolisille, mitä kotona on tapahtunut.

Lapsen näkemys tilanteesta voi poiketa merkittävästi vanhemman näkemyksestä. Lapsen näkökulman voi ymmärtää vain kommunikoimalla avoimesti lapsen kanssa. Väkivalta voi normalisoitua lapsen mielessä, jolloin on korostettava, ettei väkivalta ole hyväksyttävää ja selitettävä, että se on aina väärin.

Vanhemmat uskovat usein virheellisesti, että lapset eivät ole tietoisia väkivallasta ja siksi siitä ei tarvitse keskustella heidän kanssaan. Lapset ovat kuitenkin tarkkaavaisia, ja kuulevat ja aistivat kaiken. Myös pienet lapset, jotka eivät vielä osaa puhua, ovat tietoisia kodin ilmapiiristä, ja nämä kokemukset tallentuvat heidän alitajuntaansa.

Vanhemmat voivat myös olettaa, ettei koko totuutta tarvitse paljastaa lapsille tai että he ymmärtävät tapahtumat vain pinnallisesti ja unohtavat ne helposti. Voi olla yllättävää, kun vanhemmat huomaavat, kuinka tarkasti lapset osaavat kuvata väkivaltaa, vaikka vanhemmat luulivat lasten nukkuvan tai etteivät lapset olleet muuten tietoisia siitä.

Lapsi on tietoinen siitä, mitä kotona on tapahtunut ja ymmärtää, että turvakotiin tai muuhun turvalliseen paikkaan lähtö liittyy näihin tapahtumiin. Hän ansaitsee kuulla totuuden. Lapsen kanssa on tärkeää keskustella avoimesti ja rehellisesti, ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä ikätaso huomioiden.

Lapselle voi sanoa, että kotoa lähdetään turvallisuuden varmistamiseksi. Jos lähtö perustellaan lapselle esimerkiksi lomana, hän saattaa myöhemmin liittää lomat väkivaltaan, vanhempien vammoihin, itkuun, salailuihin ja epätavallisiin järjestelyihin, mikä voi johtaa ahdistaviin assosiaatioihin.

Lapsella on oikeus tietää, miksi kotoa on lähdetty, ja että se mitä tapahtui oli väärin ja mahdollisesti rikos. Hänen on tärkeää kuulla, että hän on nyt turvassa, ja jos hän on turvakodissa, että ammattilaiset auttavat häntä. Tämä tieto voi rauhoittaa lasta ja lievittää hänen pelkoaan, jonka hän on saattanut piilottaa suojellakseen jo ennestään kuormittunutta vanhempaa ylimääräiseltä ahdistukselta.

Vanhempi näyttää positiivista esimerkkiä puhumalla ja osoittamalla, että avoin kommunikointi kaikesta on hyödyllistä ja haasteista selvitään yhdessä.

Lapsen kasvattaminen ympäristössä, jolle on ominaista myötätunto, turvallisuus ja kiintymys, on ratkaisevan tärkeää. Lasta ei saa rangaista tai kohdella epäkunnioittavasti. Heitä on suojeltava kaikilta väkivallan muodoilta. Lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:ssä todetaan, että ”Lasta on suojeltava kaikelta fyysiseltä ja henkiseltä väkivallalta, pahoinpitelyltä ja hyväksikäytöltä.
Lapsi tulee kasvattaa ymmärryksessä, turvassa ja kiintymyksessä. Lasta ei saa alistaa, ruumiillisesti rangaista tai kohdella millään muulla tavalla loukkaavasti.
Lapsen kasvua kohti itsenäisyyttä, vastuullisuutta ja aikuisuutta on tuettava ja kannustettava.”

Jos vanhemmat eivät pysty suojelemaan lapsiaan ja tarjoamaan heille turvallista ympäristöä, täytyy turvautua lastensuojeluun. Perusperiaate on, että jos perheen asioihin puuttuminen on tarpeen, perhettä autetaan mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavin keinoin. Tällaisia peruspalveluita kutsutaan avohoidon tukitoimiksi. Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle vain, jos avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä tai eivät tarjoa lapsen edun mukaista hoitoa. Joskus väkivalta tai sen uhka voi kuitenkin edellyttää lapsen kiireellistä sijoittamista.

Suomessa yhteiskunta auttaa vanhempia ja lapsia monin eri tavoin. Kaikille avoimia palveluita on useita, kuten äitiys- ja lastenneuvolat, varhaiskasvatus ja koulut.

Lastensuojelu.info Tukea arkeen

Lastensuojelu.info Sosiaalihuollon asiakkaana

Lapset voivat kokea erilaisia negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta, surua ja vihaa. He saattavat tuntea olonsa turvattomiksi ja stressaantuneiksi, ja kamppailla luottamusongelmien kanssa.

Perheväkivallalle altistuvilla lapsilla voi olla käyttäytymisongelmia, kuten aggressiota, uhmaa tai vetäytymistä. Heillä voi olla vaikeuksia hallita tunteitaan ja muodostaa terveitä ihmissuhteita.

Perheväkivallan aiheuttama stressi ja traumat voivat heikentää lasten keskittymiskykyä ja johtaa oppimisen haasteisiin. Heillä voi olla vaikeuksia koulussa, alhaiset arvosanat ja matala koulutustaso.

Väkivaltaisten kotien lapset voivat kokea fyysisiä terveysongelmia, kuten päänsärkyä, vatsakipuja ja unihäiriöitä. Krooninen stressi voi heikentää immuunijärjestelmää ja johtaa muihin terveysongelmiin.

Perheväkivalta voi haitata lasten tervettä kehitystä. He voivat kokea puheen, kielen, kognitiivisten kykyjen ja sosiaalisten taitojen kehityksen viivästymistä vihamielisen kodin ilmapiirin vuoksi.

Lapsilla, jotka kasvavat perheväkivaltaa ympäristössään, on suurempi riski sairastua mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön, posttraumaattiseen stressihäiriöön (PTSD) ja päihdeongelmiin myöhemmässä elämässä.

Väkivallan näkeminen voi vääristää lasten ymmärrystä terveistä ihmissuhteista. Heillä saattaa olla vaikeuksia luottaa muihin, ylläpitää terveitä rajoja ja muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita.