Rikosilmoitus

Rikosilmoitus voidaan ilmoittaa mille tahansa poliisilaitokselle. Pääsääntöisesti poliisilla on velvollisuus ottaa vastaan kaikki ilmoitukset. Poliisi ei kuitenkaan tutki asianomistajarikoksia, jos uhri on ilmoittanut, ettei hän vaadi rikoksen tekijälle rangaistusta.

Rikosilmoituksen voi tehdä myös sähköisesti: poliisi.fi. Jotkut rikosilmoitukset voidaan tehdä poliisin toimesta. Tällaisia ovat esimerkiksi poliisin kotihälytystilanteet, joissa on tullut ilmi lähisuhdeväkivaltaa. Mikäli poliisi ei mainitse siitä, kannattaa vielä jälkikäteen varmistaa poliisiasemalta, että poliisi on varmasti tehnyt rikosilmoituksen. Poliisilla on lain mukaan velvollisuus ilmoittaa lähisuhteessa tapahtuneesta väkivallasta.

Poliisi voi opastaa uhria hakemaan lähestymiskieltoa tai määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon, jonka tuomioistuin tutkii tapauksen tarkemmin ja vahvistaa kiellon tarpeen mukaan. Tutkinnan aloittamiseksi poliisi tarvitsee mahdollisimman yksityiskohtaisen kuvauksen tapahtumasta ja siihen osallistuneista henkilöistä.

Mitä nopeammin rikosilmoituksen tekee, sitä helpompi poliisin on tutkia rikos ja sitä todennäköisemmin rikos voidaan selvittää. Väkivallasta voidaan ilmoittaa myös myöhemmin poliisille. Huomaa kuitenkin, että tutkinta on vaikeampaa ajan kuluessa ja että rikoksilla on vanhentumisajat.

Jos poliisilla on syytä epäillä, että rikosta on tapahtunut, aloitetaan esitutkinta. Tutkinnan kesto riippuu rikoksen luonteesta. Lisätietoa voi hakea Rikosuhripäivystyksestä.

Poliisin on tärkeää tiedustella aikaisempaa väkivaltaa ja ymmärtää uhrin tilanne, mukaan lukien henkinen ja muu väkivalta, hänen alisteinen asemansa ja pelkonsa. Nämä kattavat tiedot ovat tärkeitä, sillä jos tapauksen yksityiskohdat ovat rajalliset ja teko vaikuttaa lievältä tai yksittäiseltä, esitutkinnasta vastaava poliisi ei välttämättä aseta sitä kiireellisimmäksi.

Rikosilmoitus on lyhyehkö, jonka jälkeen osapuolten kuulustelu tehdään esitutkinnassa. Esitutkintapöytäkirjaan kirjattavat tiedot ovat myös rikoksesta epäillyn luettavissa. Jotkut tekijät, kuten uhrin pelko, ovat myös tärkeitä tuoda esille. Jos uhri esimerkiksi paljastaa avioeron yhteydessä pelkojaan ja haluaa pitää ne tekijältä luottamuksellisina, asiasta tulee keskustella erikseen rikospoliisin kanssa.

Poliisi saa rikosilmoituksen ja suorittaa esitutkinnan, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Rikosprosessin tarkoitus on määrittää, onko rikosta tapahtunut ja kuka sen teki.

Rikosprosessi koostuu seuraavista vaiheista:

• Esitutkinta
• Syyteharkinta
• Oikeudenkäynti
• Rangaistuksen täytäntöönpano

Rikosta tutkiessaan poliisi kysyy, vaatiiko uhri rangaistusta rikoksentekijälle.

Uhrin tulee selvittää mahdollisuudet myöhemmin tehtäville syyttämispäätöksille, jos haluaa vetäytyä vaatimuksistaan rangaistuksiin tai korvauksiin.

Väkivallan uhri ei voi saada tuomioistuimen määräämää vahingonkorvausta Valtiokonttorista jos rikosilmoitusta ei ole tehty ja korvausvaatimusta esitetty.

Sinun tulee säilyttää väkivaltaan liittyvät todisteet (todistusaineisto) myös siltä varalta, että ilmoitat siitä myöhemmin poliisille:

• Säilytä (tai anna luotettavalle henkilölle säilytettäväksi) rikokseen ja sen seurauksiin liittyvät asiakirjat, kuitit, tallenteet ja yhteydenotot auttaviin tahoihin.
• Jos tekijä kohdistaa sinuun digitaalista väkivaltaa, sinun tulee säilyttää viestit, ottaa niistä kuvakaappauksia, pitää kirjaa uhkailupuheluista jne.
• Jos väkivallanteoilla on ollut silminnäkijöitä tai muita todistajia, kannattaa kirjoittaa ylös ja heidän roolinsa suhteessa rikokseen tai sen seurauksiin (esim. jos olet mennyt ystävän luo pakenemaan väkivaltaa, kertonut väkivallasta ystävälle , jne.).
• On tärkeää, että menet terveydenhuoltoon aina, kun sinulla on vammoja ja psyykkisiä seurauksia, vaikka vammat eivät vaatisi lääkärinhoitoa.
• Olisi tärkeää, että kerrot terveydenhuollon henkilölle rehellisesti kuka aiheutti vamman ja milloin. Kirjausta väkivallasta saatat tarvita tärkeänä todisteena myöhemmin, jos päätät tehdä rikosilmoituksen.