Suuntautuminen väkivallattomaan elämään
Elämä väkivallan jälkeen voi tuntua yllättäen vaikeammalta kuin olisi osannut odottaa. Saatat tuntea olosi eksyneeksi tai epävarmaksi siitä, mitä haluat elämältä. Väkivallan vaikutukset voivat jatkua pitkään eron jälkeen, mutta sen tilalle tullut vapaus ja väkivallattomuus voivat herättää kysymyksiä: Kuka minä olen? Mihin olen menossa?
Elämässä täytyy usein jollakin tavalla orientoitua uudelleen. Se vanha versio sinusta – joka oli olemassa ennen väkivaltaa – on poissa. Uudelleen suuntautumista voi tukea tarkastelemalla itseään eri näkökulmista:
- Millainen olin lapsena?
- Mitä siitä on vielä jäljellä minussa?
- Millaisia persoonallisuuden piirteitä minulla on?
- Missä olen hyvä ja missä haluaisin kehittyä?
- Miten haluaisin muiden kuvailevan minua?
- Onko tapoja, joista haluaisin luopua?
- Mistä nautin?
- Millaisesta musiikista pidän, mikä on lempiruokani, lempivärini?
- Mistä olen joskus unelmoinut – ja miltä nuo unelmat näyttävät nyt?
Voit käyttää päiväkirjaa tai tehdä miellekartan näiden kysymysten pohtimiseen.
Uudelleen suuntautuminen tarkoittaa usein myös suhteen tarkastelua muihin ihmisiin. Ihminen muuttuu elämän aikana, ja näin merkittävä kokemus kuin väkivalta tuo mukanaan väistämättä muutoksia.
On luonnollista, että tämä vaikuttaa myös ihmissuhteisiin ja odotuksiin muita kohtaan. Voit pohtia esimerkiksi:
- Millaisia ihmissuhteita haluan elämääni?
- Onko minulla sellaisia suhteita, joita toivon?
- Onko suhteita, joista voisin päästää irti – ehkä jopa haitallisia?
Jos vastauksia on vaikea löytää, voit kiinnittää huomiota siihen, miltä sinusta tuntuu tavattuasi tietyn ihmisen:
- Tunnetko olosi voimaantuneeksi, kevyeksi ja virkistyneeksi?
- Vai raskaaksi ja hämmentyneeksi?
Omat tunteesi ovat hyvä mittari. Vaikka ihmiset tarvitsevat toisiaan, joskus suhde tulee tiensä päähän – ja sen voi hyväksyä. Ystävyyksien ei tarvitse kestää koko elämää, ja sinulla on oikeus lopettaa yhteydenpito myös sukulaisiin.
Tällaisen pohdinnan kautta myös omat arvosi kirkastuvat, mikä auttaa tekemään valintoja. Turvallisuus on asia, jota kohti kannattaa kulkea väkivallan jälkeen.
- Edistävätkö valintasi turvallisuutta vai vievätkö ne siitä kauemmas?
- Millaisiin tilanteisiin hakeudut?
Joskus väkivaltaa kokeneet kuvaavat toistuvaa kaavaa: “Tämä tapahtuu minulle aina” tai että he päätyvät haitallisiin suhteisiin.
On tärkeää ottaa oma elämä omiin käsiin ja tehdä päätöksiä turvallisuus edellä. Jos tämä tuntuu uudelta ja vieraalta, se on luonnollista – mutta sitä voi oppia.
Tämä on osa henkilökohtaista kasvua: opit tuntemaan itsesi paremmin ja voit lähestyä omaa aitoa itseäsi sekä elämää, joka vastaa arvojasi. Turvallisessa ympäristössä on helpompi elää ja kasvaa, ja siitä voi syntyä myönteinen kierre.
Jokainen ansaitsee turvallisen elämän.
On myös mahdollista, että vaikka olisit saanut selkeyttä suuntaasi, saatat välillä kadottaa sen.
Unelmien ja tavoitteiden kirjaaminen ylös tai unelmakartan (vision boardin) tekeminen voi auttaa. Voit pitää sen näkyvällä paikalla kotona muistuttamassa sinua suunnastasi.
Unelmakarttan voi tehdä esimerkiksi suurelle kartongille tai paperille:
- piirtämällä
- liimaamalla lehdistä leikattuja kuvia
- lisäämällä sanoja ja lauseita
Kuvat voivat joskus ilmaista enemmän kuin sanat ja avata uusia ajatuksia. Unelmakartan tekemisessä ei ole oikeaa tai väärää tapaa – anna unelmiesi ja toiveidesi tulla vapaasti esiin.
