Traumaside on tilanne, jossa ihminen kiintyy voimakkaasti toiseen ihmiseen, vaikka tämä kohtelee häntä vahingoittavasti tai kaltoin. Suhde ihmiseen, jolla on narsistisia piirteitä, johtaa usein traumasiteen muodostumiseen.
Traumasiteeseen kuuluu hyvien ja huonojen hetkien vuorottelu. Välillä suhteessa on ihania, lämpimiä jaksoja, ja toisinaan ilmenee henkistä väkivaltaa. Tilanteet voivat kärjistyä jopa fyysiseksi väkivallaksi. Hyvien ja huonojen hetkien vuorottelu vahvistaa kiintymystä toiseen ihmiseen: hyvät hetket tuntuvat poikkeuksellisen hyviltä, ja yhdessä on saatettu käydä läpi vaikeitakin kokemuksia. Traumaside toimii kuin emotionaalinen liima, joka pitää ihmisen kiinni suhteessa ja voi tuntua syvältä rakkaudelta. Todellisuudessa kyseessä on voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava neurokemiallinen ”cocktail”.
Myös ”hyvät ajat” toimivat palkintoina. Uhrista voi aidosti tuntua, ettei hän pärjää ilman toista ihmistä, ja hän saattaa uskoa olevansa tästä riippuvainen. Tällöin riippuvuus voidaan sekoittaa aitoon, voimakkaaseen rakkauteen.
Myrkyllinen ihminen ja henkilö, jolla on narsistisia piirteitä, ovat usein taitavia manipuloimaan ja kontrolloimaan. Tämä ei aina näy selvästi, vaan toiminta voi olla niin hienovaraista, ettei uhri edes huomaa sitä. Manipuloinnin ja kontrollin avulla tekijä sitoo uhrin itseensä.
On tärkeää muistaa, ettei todellinen rakkaus satuta eikä halua vahingoittaa toista. Riippuvuus toisesta ihmisestä voi olla myös hyvin konkreettista. Uhri on esimerkiksi saattanut tulla taloudellisesti riippuvaiseksi tekijästä tämän herättämän luottamuksen seurauksena.
- läheisyys ja kaltoinkohtelu vuorottelevat
- turvallisuuden tunne ja pelko sekoittuvat toisiinsa
- emotionaalista palkitsevuutta esiintyy epäsäännöllisesti.
- voimakas ihannointi suhteen alussa
- jota seuraavat vähättely, kontrollointi, syyllistäminen tai emotionaalinen manipulointi
- satunnaiset hyvät hetket, jotka palauttavat toivon muutoksesta. Tämä kierre sitoo ihmisen suhteeseen sekä psykologisesti että biologisesti.
Kaltoinkohtelevassa suhteessa ja narsistisessa väkivallassa yksi vaikeimmin ymmärrettävistä ilmiöistä on se, miksi lähteminen voi olla äärimmäisen vaikeaa, vaikka ihminen tietää suhteen olevan vahingollinen. Tätä kutsutaan traumasiteeksi.
Traumaside ei ole merkki heikkoudesta eikä tarkoita, että ihmisellä olisi luonnostaan riippuvainen persoonallisuus. Se liittyy osittain muutoksiin aivojen ja hermoston stressi- ja palkitsemisjärjestelmissä pitkäaikaisen psyykkisen kuormituksen aikana. Lähtemistä vaikeuttavat monet päällekkäiset syyt.
Suhteessa on esimerkiksi saatettu rakentaa kokonainen yhteinen elämä: yhteinen talous, asuntolainat, omaisuus, lapset ja yhteinen sosiaalinen elämä. Kaiken tämän purkaminen voi tuntua ylivoimaiselta. Moni kokee myös sijoittaneensa suhteeseen niin paljon, ettei halua ”heittää kaikkea hukkaan”. Uhri saattaa muistaa, että kumppani oli joskus erilainen ja että suhteessa on edelleen hyviä hetkiä. Tämä voi synnyttää uskon siihen, että muutos on mahdollinen: ”Meidän täytyy vain selvitä tästä, niin sitten kaikki muuttuu paremmaksi.” Ihminen voi myös syyttää itseään ja ajatella olevansa liian herkkä tai ymmärtäneensä tilanteen väärin.
Myös tunteet vaikeuttavat lähtemistä: yksin oleminen voi tuntua pelottavalta tai jopa kauhistuttavalta.
Väkivaltainen kumppani voi vahvistaa tätä pelkoa uhkauksilla, kuten: ”Menetät lapset”, ”Kaikki pitävät sinua hulluna” tai ”Et saa senttiäkään”. Nämä pelot voivat tuntua ylivoimaisilta, varsinkin jos ihminen tietää, mihin toinen pystyy.
Uhri voi myös olla sosiaalisesti eristäytynyt ja hänen itsetuntonsa voi olla heikentynyt. Vaikka elämä olisi vaikeaa, suhteeseen jääminen voi silti tuntua helpommalta kuin lähteminen, koska tilanne on tuttu ja välillä jopa hyvä. Siksi on tärkeää ymmärtää, että lähteminen on mahdollista ja voi parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Epäterve suhde voi aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä terveysongelmia, joten on tärkeää pohtia huolellisesti, painavatko hyvät hetket todella enemmän kuin haitalliset kokemukset.
Traumasiteen katkaiseminen ei yleensä ole vain järkiperäinen päätös, vaan asteittainen hermoston ja oman identiteetin toipumisprosessi.
Toipumista voivat tukea:
- turvalliset ihmissuhteet
- traumaymmärtävä tuki
- vertaistuki
- psykoedukaatio eli psykologinen tiedon lisääminen
- hermoston säätelyä tukevat harjoitukset
- itsetunnon ja turvallisuuden tunteen asteittainen vahvistaminen. Keskeinen osa toipumista on ymmärtää, miksi lähteminen on niin vaikeaa – ei vain käytännön syistä, vaan myös psykologisesti ja biologisesti. Tämä ymmärrys voi vähentää häpeää ja itsesyytöksiä sekä korostaa ulkopuolisen tuen merkitystä trauman käsittelyssä.
Narsistisesta tai väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on usein erittäin vaikeaa.
Lähtöä suositellaan valmistelemaan huolellisesti, vahvistamaan omia voimavaroja ja tukiverkostoja sekä hakemaan apua ennen lähtöpäätöksen tekemistä tai siitä kertomista. Väkivaltaisesti käyttäytyvä henkilö voi reagoida eroon arvaamattomasti ja vaikeuttaa lähtöprosessia entisestään. Tapahtumien dokumentointi sekä luotettavien ihmisten ja ammattilaisten tuen hakeminen voivat siksi olla tärkeitä askeleita kohti turvallisuutta ja toipumista.
Traumaside neurokemiallisesta näkökulmasta
Useat aivojen ja hermoston mekanismit vaikuttavat traumasiteen muodostumiseen. Läheisyys, pelko ja emotionaalinen epävarmuus kietoutuvat toisiinsa.
Kun kaltoinkohtelun aikana esiintyy ajoittaisia hyväksynnän, läheisyyden tai sovinnon hetkiä, ne voivat tuntua erityisen voimakkailta kroonisen stressin ja emotionaalisen turvattomuuden vuoksi. Aivojen palkitsemisjärjestelmä reagoi voimakkaasti ennakoimattomiin palkintoihin. Tämän seurauksena ihminen alkaa tiedostamattaan odottaa seuraavaa ”hyvää hetkeä” ja pyrkiä sitä kohti.
Samalla kiintymykseen ja läheisten siteiden muodostumiseen liittyvät neurobiologiset järjestelmät, kuten oksitosiiniin liittyvät mekanismit, voivat vahvistaa emotionaalista kiintymystä, vaikka suhde aiheuttaisi pelkoa, ahdistusta tai psyykkistä haittaa.
Pitkittynyt stressi pitää kehon kohonneessa valmiustilassa, nostaa kortisolitasoja ja heikentää kykyä arvioida tilannetta rauhallisesti. Tämä vaikeuttaa suhteesta lähtemistä. Ajan myötä ihminen voi ehdollistua hyvien ja huonojen kohtelukokemusten vuorotteluun niin, että lyhytkin helpotuksen tai hyväksynnän hetki tuntuu erityisen merkitykselliseltä.
Traumaside ei siis ole vain emotionaalinen kiintymyssuhde, vaan siihen liittyvät myös hermosto, kiintymysjärjestelmät ja oppimismekanismit.
Siihen liittyy myös:
-
hermoston oppima yhteys helpotuksen ja turvallisuuden sekä saman stressiä aiheuttavan henkilön välillä
-
pitkäaikaisen manipuloinnin heikentämä identiteetti ja itsetunto
-
voimakas emotionaalinen riippuvuus. Kaltoinkohteluun voi lisäksi kuulua:
-
gaslighting eli oman todellisuudentajun ja havaintojen kyseenalaistamiseen johtava manipulointi
-
DARVO (kiistäminen, hyökkääminen sekä uhrin ja tekijän roolien kääntäminen)
-
syyllistäminen
-
eristäminen
-
taloudellinen kontrollointi
-
pelko siitä, etteivät muut ymmärrä tilannetta oikein. Tämän seurauksena ihminen voi alkaa:
-
epäillä omaa todellisuudentajuaan
-
vähätellä omia kokemuksiaan
-
uskoa olevansa itse ongelma.
Aivojen palkitsemisjärjestelmä reagoi voimakkaasti epäsäännöllisiin palkintoihin. Kun ihminen saa ajoittain hyväksyntää, läheisyyttä, hellyyttä tai emotionaalista helpotusta, aivot vapauttavat dopamiinia, joka liittyy motivaatioon, palkitsemiseen, odotukseen ja kiintymykseen.
Koska palkinto on ennakoimaton eikä jatkuva, aivot alkavat odottaa seuraavaa myönteistä hetkeä. Tämä mekanismi muistuttaa riippuvuutta. Aivot alkavat odottaa palkintoja – tässä tapauksessa lämpöä ja huomiota toiselta ihmiseltä. Tätä kutsutaan ajoittaiseksi vahvistamiseksi, ja se on yksi voimakkaimmista käyttäytymistä ylläpitävistä mekanismeista.
Pitkittynyt emotionaalinen epävarmuus aktivoi kehon stressijärjestelmän. Väkivaltaisessa tai epävakaassa suhteessa ihminen voi elää jatkuvassa valmiustilassa ja ennakoida konflikteja sekä emotionaalista turvattomuutta. Tämä lisää stressihormonien, erityisesti kortisolin, määrää.
Pitkäaikainen stressi voi vaikuttaa päätöksentekoon, keskittymiseen, muistiin, tilanteiden objektiiviseen arviointiin ja yleiseen terveyteen. Hermosto keskittyy selviytymiseen pitkän aikavälin hyvinvoinnin sijaan. Myös itsetunto voi heikentyä, kun itsestä huolehtimiseen ja motivaation ylläpitämiseen ei riitä energiaa.
Myös väkivaltaisissa suhteissa läheisyyden hetket voivat aktivoida oksitosiinia, joka liittyy kiintymykseen, turvallisuuteen ja emotionaalisiin siteisiin. Tämä voi vahvistaa uskoa siihen, että suhde voidaan vielä pelastaa tai että toinen ihminen on ”pohjimmiltaan hyvä”.
Koska hyvät hetket toimivat emotionaalisina palkintoina, ne voivat tuntua erityisen voimakkailta kroonisen stressin aikana. Ajan myötä turvallisuus ja aito emotionaalinen yhteys kuitenkin vähenevät, ja suhteesta tulee enemmän stressistä selviytymistä kuin todellista läheisyyttä.