Turvallinen suhde ei yleensä synny hetkessä, eikä sen tarvitsekaan. Luottamus rakentuu vähitellen yhteisistä kokemuksista, teoista ja siitä, että opimme tuntemaan toisemme sellaisina kuin olemme. Voimakas vetovoima tai välitön yhteenkuuluvuuden tunne voi olla ihana kokemus, mutta turvallisen suhteen tunnistaminen vaatii myös aikaa.
Kun suhde etenee rauhassa, molemmilla on mahdollisuus tutustua toiseen, tunnistaa omia tunteitaan ja tarpeitaan sekä arvioida, millainen yhteys heidän välilleen muodostuu. Kaikkea ei tarvitse tietää heti, eikä jokaiseen kysymykseen tarvitse saada vastausta ensimmäisten viikkojen aikana. Luottamuksen ei kannata perustua suuriin lupauksiin, vaan siihen, että sanat ja teot kohtaavat ajan mittaan.
Turvallisessa suhteessa voi olla sekä läheisyyttä että itsenäisyyttä. Toinen voi tarvita enemmän aikaa, edetä hitaammin tai haluta välillä olla yksin. Se ei automaattisesti tarkoita kiinnostuksen puutetta, torjumista tai sitä, että suhteessa olisi jotakin vialla.
Samoin on luonnollista kaivata varmuutta, läheisyyttä ja keskustelua suhteen suunnasta. Näistä tarpeista saa puhua ilman, että niitä pidetään liiallisina tai vääränlaisina.
Olennaista on se, miten erilaisiin tarpeisiin suhtaudutaan. Tilaa voi pyytää kunnioittavasti, ja läheisyyttä voi toivoa painostamatta. Jos toinen tarvitsee aikaa, siitä voidaan keskustella: mitä se tarkoittaa käytännössä, miten yhteyttä pidetään ja milloin asiaan palataan.
Tilan antaminen on eri asia kuin toisen jättäminen jatkuvaan epävarmuuteen. Rauhallinen eteneminen ei tarkoita sitä, että omat tarpeet pitäisi sivuuttaa tai että toisen pitäisi saada yksin määritellä suhteen ehdot. Osapuolten kokemuksille, rajoille ja toiveille on tilaa.
Kaikissa suhteissa tulee vastaan erimielisyyksiä, väärinymmärryksiä, pettymyksiä ja tilanteita, joissa toinen ei osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Ihmisillä on erilaisia taustoja, tapoja ilmaista tunteita ja keinoja käsitellä ristiriitoja.
Turvallisuutta ei ratkaise se, ettei koskaan riidellä tai loukata toista. Kannattaa pysähtyä sen äärelle, että pystytäänkö vaikeista asioista puhumaan ilman pelottelua, nöyryyttämistä, uhkailua tai kontrollointia. Voidaanko olla eri mieltä ilman, että toinen joutuu pelkäämään seurauksia? Voiko sanoa, että jokin tuntui pahalta, ilman että oma kokemus mitätöidään tai käännetään omaksi syyksi?
Turvallisessa suhteessa ei tarvitse olla aina samaa mieltä. Sen sijaan pitäisi voida tulla kuulluksi ja säilyttää oikeus omiin tunteisiinsa ja näkemyksiinsä.
Myös rakastava ja turvallinen kumppani voi joskus sanoa jotakin ajattelematonta, ymmärtää tilanteen väärin tai toimia tavalla, joka satuttaa. Loukkaantumisen kokemus ei yksin tarkoita, että suhde olisi haitallinen. Ihmiset tekevät virheitä, eikä kaikkea voi ennakoida.
Turvallisuutta rakentaa se, miten tilanteeseen reagoidaan, kun toinen kertoo tulleensa loukatuksi.
- Kuunnellaanko? Toinen yrittää ymmärtää, miltä tilanne kumppanista tuntui, vaikka ei olisi itse tarkoittanut satuttaa.
- Kannetaanko vastuuta? Pystytään myöntämään oma osuus ilman, että vastuu siirretään kokonaan toisen herkkyyden, menneisyyden tai reaktion syyksi.
- Pyritäänkö korjaamaan tilanne? Anteeksipyyntöä seuraa halu ja sitoumus toimia jatkossa toisin.
- Näkyykö muutos käytännössä? Sama loukkaava toimintatapa ei jatku kerta toisensa jälkeen ilman aitoa pyrkimystä muutokseen. Vastuun ottaminen ei tarkoita sitä, että toisen pitäisi hyväksyä kaikki tulkinnat tai olla aina samaa mieltä. Se tarkoittaa halua kuunnella, ottaa toisen kokemus vakavasti ja tarkastella omaa toimintaa rehellisesti.
Anteeksipyyntö voi olla tärkeä alku, mutta luottamus palautuu yleensä tekojen ja ajan kautta. Toisaalta yksittäinen virhe ei automaattisesti määritä ihmistä tai suhdetta. Olennaista on kokonaisuus: pystyttekö oppimaan tapahtuneesta ja toimimaan jatkossa paremmin?
On tärkeää erottaa tavalliset suhteen haasteet toistuvasta käyttäytymisestä, joka loukkaa rajoja tai vahingoittaa toista. Epävarmuus, vetäytyminen, erilaiset tarpeet tai vaikeus puhua tunteista eivät itsessään tarkoita väkivaltaa.
Väkivaltaista käytöstä on esimerkiksi pelottelu, uhkailu, järjestelmällinen mitätöinti, kontrollointi tai toisen todellisuudentajun horjuttaminen.
Joskus voi tuntua siltä, että suhteen onnistuminen riippuu siitä, osaako itse olla riittävän kärsivällinen, ymmärtäväinen tai itsenäinen. Voi yrittää löytää oikeat sanat, välttää vaikeita aiheita tai piilottaa omat tarpeensa, jotta toinen ei vetäytyisi tai suuttuisi.
Turvallisessa suhteessa sinun ei kuitenkaan tarvitse jatkuvasti varoa olemistasi tai ansaita oikeutta tulla kohdelluksi kunnioittavasti. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, jotta tunteesi otetaan vakavasti.
Tämä ei tarkoita, ettei kummankin pitäisi tehdä töitä suhteen eteen. Se tarkoittaa, että työn ja vastuun pitää olla riittävän vastavuoroisia. Molemmat saavat opetella, erehtyä ja kasvaa, mutta kumpikaan ei voi yksin tehdä suhteesta turvallista.
Turvallinen suhde ei välttämättä tunnu jatkuvalta huumalta tai voimakkaalta jännitykseltä. Se voi tuntua rauhalta, ennakoitavuudelta ja siltä, ettei jokaista viestiä, hiljaisuutta tai mielialan muutosta tarvitse tulkita uhkana.
Voit kaivata toista ilman, että pelkäät jatkuvasti menettäväsi hänet. Voit ottaa omaa tilaa ilman, että yhteys tuntuu olevan vaarassa. Voit ilmaista pettymyksen, asettaa rajan tai nostaa esiin vaikean asian ilman, että sinun täytyy pelätä kostoa, nöyryyttämistä tai hylkäämisellä rankaisemista.
Kaikki päivät eivät ole hyviä, eikä suhteen tarvitse ratkaista kaikkia yksinäisyyden tai epävarmuuden tunteita. Mutta ajan mittaan suhteen pitäisi antaa mahdollisuus tuntea olonsa hyväksytyksi ja turvalliseksi, ei jatkuvasti epäillä omaa arvoaan tai suhteen kestävyyttä.
Turvallinen rakkaus ei tarkoita sitä, ettei koskaan satu. Se tarkoittaa, ettei satuttamista vähätellä, oikeuteta tai jätetä toistuvasti korjaamatta.
Sinun ei tarvitse kiirehtiä suhteessa, todistaa yhteyden ainutlaatuisuutta tai selvittää heti, mihin kaikki johtaa. Saat tutustua rauhassa, pitää kiinni omasta elämästäsi ja katsoa, rakentuvatko luottamus ja vastavuoroisuus tekojen kautta.
Turvallinen suhde ei vaadi sinua luopumaan itsestäsi saadaksesi pitää toisen. Siinä molemmilla on mahdollisuus olla omia itsejään ja rakentaa yhteyttä, jossa läheisyys, vapaus ja kunnioitus voivat toteutua yhtä aikaa.