Ihan ensimmäiseksi on todettava, että on taito tunnistaa omat tunteensa ja sen, mitä kohti tunne voi viedä. Kysymys sinällään osoittaa luottamuksen siihen, että omaan käyttäytymiseensä voi vaikuttaa ja ettei hermostumiselle tai vihan tunteille tarvitse antaa valtaa. Valta ja kontrolli omasta toiminnasta on aina ihmisellä itsellään, ei sillä, mikä yllykkeen voi nostaa pintaan.
Jos tunteen aiheuttaja on lapsi ja on yksin lapsen kanssa, poistuminen ei luonnollisestikaan ole mahdollista. Lapsi myös usein aiheuttaa aikuisessa voimakkaitakin tunteita. Lapsen iästä riippuen voi kenties poistua hetkeksi toiseen huoneeseen, käydä juomassa lasi vettä tai vetämässä henkeä parvekkeella – josta näkee lapsen. Joskus auttaa, kun on tietoa lapsen kehitysvaiheista ja että moni aikuista ärsyttävä asia on lapsen kehitystehtävä ja on tästä näkökulmasta tärkeää, että se tapahtuu.
Myös toisen asemaan asettuminen voi tuoda empatiaa ja lohtua: Miltä tuntuisi itsestä, jos hukassa omien tunteidensa kanssa ollessaan, läheinen, turvallinen aikuinen suuttuisikin tai jättäisi yksin? Mitä itse tarvitsisi vastaavassa tilanteessa – pystyykö siihen vastaamaan?
Kirjoittaminen ja piirtäminen taas voi auttaa jäsentämään mielen sisäistä myrskyä. Lauseiksi tai kuviksi asian järjestäminen auttaa saamaan omaa sisäistä maailmaa haltuun. Päiväkirjaan voi oksentaa kaiken, mitä ei toisille sanoisi.
Terapiassa voidaan pohtia, onko esimerkiksi lapsuudenperheessä saanut itkeä ja tuoda omia tunteitaan turvallisesti ulos, vai onko siitä kenties seurannut jotain ikävää. Jos näin on, voi taidon oppia aikuisenakin. On tärkeää katkaista ylisukupolvinen ketju: Monesti vanhempi kasvattaa lastaan, niin kuin on itse tullut kasvatetuksi tai sitten hyppää toiseen ääripäähän. Tunteiden kanssa saa tarvita apua ja tukea.
Rytmi ja rutiinit päivässä luovat järjestystä arkeen: On aika tehdä työtä tai opiskella, aika tehdä jotain omaa rentouttavaa ja mieleistä juttua– harrastaa sekä olla yhteydessä muihin ihmisiin.
Kun omista murheistaan ja hermostumisistaan puhuu toisille, voi saada kullanarvoisia vinkkejä sekä samalla huomata, että suunnilleen samankaltaisten asioiden kanssa me kaikki ihmiset painimme. Harva on yksin ja ainoa, joka kokee, että tekisi mieli räjähtää. On osa inhimillistä elämää kokea hyviä ilon aikoja ja murskaavaltakin tuntuvia aikoja ja kaikesta voi selviytyä.