Kiintymyssuhdemallit ja tunnelukot

Kiintymyssuhdemallit kuvaavat sitä, miten opimme muodostamaan läheisiä ihmissuhteita, kokemaan turvallisuutta ja reagoimaan läheisyyteen, etäisyyteen ja ristiriitoihin. Niiden taustalla on kiintymyssuhdeteoria, jonka kehitti psykologi John Bowlby ja jota Mary Ainsworthin tutkimukset myöhemmin täydensivät.

Varhaiset kokemuksemme hoivaajista voivat vaikuttaa siihen, miten opimme luottamaan toisiin, ilmaisemaan tarpeitamme ja hakemaan turvaa. Kiintymysmallimme eivät kuitenkaan määräydy pysyvästi lapsuudessa, vaan ne voivat muuttua elämänkokemusten ja ihmissuhteiden myötä. Erilaisissa ihmissuhteissa saattaa näkyä erilaiset mallit.

Kiintymysmallit voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, miten toimimme parisuhteessa, etenkin epävarmuuden ja ristiriitojen aikana. Erilaiset tavat hakea läheisyyttä tai suojautua voivat aiheuttaa väärinymmärryksiä ja toistuvia ristiriitoja.

Kiintymyssuhdemallit kuvaavat tapoja suhtautua läheisyyteen, turvaan ja riippuvuuteen ihmissuhteissa. Ne eivät ole pysyviä persoonallisuusluokituksia tai diagnooseja, ja sama ihminen voi toimia eri tavoin eri suhteissa ja elämäntilanteissa. Kiintymystyyli voi auttaa ymmärtämään käyttäytymistä, mutta se ei oikeuta satuttamista. Ratkaisevaa on se, miten ihminen kohtelee toista, kunnioittaa rajoja ja ottaa vastuuta toimintansa vaikutuksista.

Aikuisten kiintymyssuhdemalleista puhuttaessa käytetään usein neljän tyypin jaottelua:

• Turvallinen (secure): läheisyys ja itsenäisyys tuntuvat luontevilta. Omista tarpeista ja tunteista voi puhua, ja ristiriitoja pystytään käsittelemään ilman jatkuvaa hylätyksi tulemisen pelkoa tai tarvetta vetäytyä.
• Torjuva-välttelevä (dismissive-avoidant): itsenäisyys korostuu, ja läheisyys tai riippuvuus toisesta voi tuntua epämukavalta. Ihminen saattaa vähätellä omia läheisyyden tarpeitaan, vetäytyä tai vältellä vaikeita keskusteluja. Haasteita syntyy, jos hän ei pysty huomioimaan vetäytymisensä vaikutusta toiseen tai keskustelemaan siitä.
• Pelokas-välttelevä (fearful-avoidant): ihminen kaipaa läheisyyttä, mutta saattaa samalla pelätä sitä tai siihen liittyvää haavoittuvuutta. Hän voi vuorotella yhteyden hakemisen ja vetäytymisen välillä, koska läheisyys herättää sekä turvan tarvetta että epäluottamusta tai pelkoa.
• Ahdistunut-takertuva (anxious-preoccupied): hylätyksi tulemisen pelko ja epävarmuus suhteesta voivat korostua. Ihminen saattaa hakea toistuvasti vakuuttelua ja läheisyyttä sekä tulkita etäisyyden merkiksi torjutuksi tulemisesta. Haasteita syntyy, jos varmistelusta tulee painostavaa tai toisen rajoja ei kunnioiteta. Kiintymyssuhdemalli ei kuitenkaan määritä ihmistä eikä haitallinen kiintymystyyli tee suhteesta automaattisesti väkivaltaista. Mikään kiintymysmalli ei myöskään oikeuta tai yksin selitä väkivaltaa kuten uhkailua, kontrollointia ja rajojen rikkomista.

Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään, ja turvallinen suhde edellyttää molemminpuolista kunnioitusta. Lähtökohtaisesti aikuinen ihminen voi oppia tunnistamaan omat tapansa ja ottaa vastuuta itsensä kehittämisestä sekä siitä, että hakee siihen tukea. Muutos vie aina aikaa ja resursseja ja se vaatii ihmiseltä usein kipeää peiliin katsomista sekä pitkää sitoutumista muutostyöhön.

Tunnelukot ovat psykologi Jeffrey Youngin kehittämässä skeematerapiassa kuvattuja syvään juurtuneita ajattelu- ja tunnemalleja, jotka syntyvät usein lapsuuden ja nuoruuden kokemusten pohjalta. Ne vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme itseämme, muita ihmisiä ja erilaisia tilanteita. Tunnelukko voi aktivoitua esimerkiksi silloin, kun pelkäämme hylätyksi tulemista, arvostelua tai sitä, ettemme ole riittäviä.

Parisuhteessa tunnelukot voivat näkyä esimerkiksi voimakkaana mustasukkaisuutena, jatkuvana hyväksynnän hakemisena, omien tarpeiden sivuuttamisena tai vetäytymisenä läheisyydestä. Ne voivat myös saada tulkitsemaan toisen toimintaa aiempien kokemusten kautta, vaikka nykyinen tilanne olisi erilainen.

Tunnelukot eivät ole pysyviä ominaisuuksia, vaan niiden vaikutusta voi oppia tunnistamaan ja vähentämään. Omien reaktioiden ymmärtäminen voi auttaa rakentamaan turvallisempia ihmissuhteita ja ilmaisemaan omia tarpeita terveemmällä tavalla.

Tunnelukot voivat vaikuttaa siihen, miten ihminen tulkitsee toisen toimintaa, reagoi ristiriitoihin ja toimii läheisissä suhteissa. Sama tunnelukko voi näkyä eri ihmisillä eri tavoin, eikä tunnelukon olemassaolo tarkoita automaattisesti, että ihminen käyttäytyisi haitallisesti.

Vaikka tunnelukot voivat auttaa ymmärtämään omaa tai toisen toimintaa, ne eivät oikeuta toisen kontrollointia, mitätöintiä tai väkivaltaa. Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään, ja turvallisessa suhteessa molempien tarpeita ja rajoja kunnioitetaan.

Jeffrey Youngin skeematerapian mukaiset 18 tunnelukkoa, jotka ovat jaoteltu viiteen eri teemaan:

1. Tunnelukot, jotka kuuluvat irrallisuuden ja hylätyksi tulemisen kokemuksen teemaan:

• Hylkäämisen tunnelukko: pelko siitä, että läheinen ihminen lähtee, hylkää tai lakkaa rakastamasta.
• Epäluottamuksen ja kaltoinkohtelun tunnelukko: odotus siitä, että muut satuttavat, käyttävät hyväksi tai pettävät luottamuksen.
• Vajavuuden ja häpeän tunnelukko: tunne siitä, ettei ole riittävän hyvä tai ettei kelpaa sellaisena kuin on.
• Ulkopuolisuuden tunnelukko: kokemus siitä, ettei kuulu joukkoon tai ole samanlainen kuin muut.
• Tunnevajeen tunnelukko: kokemus siitä, ettei saa riittävästi rakkautta, huomiota, ymmärrystä tai tukea.

2. Tunnelukot, jotka kuuluvat puutteellisen autonomian ja suoriutumisen teemaan:

• Riippuvuuden ja kyvyttömyyden tunnelukko: uskomus siitä, ettei pärjää yksin tai pysty tekemään oikeita päätöksiä ilman muiden apua.
• Kietoutuneisuuden ja kehittymättömän minän tunnelukko: vaikeus muodostaa omaa identiteettiä ja itsenäisyyttä, koska oma minä ja tarpeet kietoutuvat liikaa läheisen ihmisen tarpeisiin tai tunteisiin.
• Haavoittuvuuden tunnelukko: jatkuva pelko siitä, että jotakin pahaa tapahtuu, kuten sairastuminen, menetys tai muu katastrofi.
• Epäonnistumisen tunnelukko: uskomus siitä, että on muita huonompi tai epäonnistuu väistämättä.

3. Tunnelukot, jotka liittyvät puutteellisiin rajoihin suhteessa muihin ja itseen:

• Oikeutuksen ja suuruuden tunnelukko: kokemus siitä, että omat tarpeet tai oikeudet ovat tärkeämpiä kuin muiden ja että sääntöjen ei tarvitse koskea itseä samalla tavalla.
• Riittämättömän itsekontrollin tunnelukko: vaikeus sietää epämukavuutta, pettymyksiä tai turhautumista tai hillitä omia impulsseja.

4. Tunnelukot, jotka kuuluvat toisiin suuntautumisen teemaan:

• Alistumisen tunnelukko: omien tarpeiden ja mielipiteiden sivuuttaminen, jotta välttäisi ristiriidat, torjutuksi tulemisen tai toisen suuttumisen.
• Hyväksynnän hakemisen tunnelukko: oman arvon kokemuksen rakentuminen muiden hyväksynnän, ihailun tai mielipiteiden varaan.
• Uhrautumisen tunnelukko: muiden tarpeiden asettaminen jatkuvasti omien edelle, usein syyllisyyden tai vastuun tunteen vuoksi.

5. Tunnelukot, jotka kuuluvat ylivarovaisuuden ja estyneisyyden teemaan:

• Negatiivisuuden ja pessimismin tunnelukko: taipumus keskittyä elämän kielteisiin puoliin, uhkakuviin ja mahdollisiin epäonnistumisiin sekä vähätellä myönteisiä asioita.
• Vaativuuden tunnelukko: kokemus siitä, että pitää suoriutua, onnistua tai toimia täydellisesti ollakseen riittävä.
• Tunnetukahduttamisen tunnelukko: omien tunteiden ja tarpeiden piilottaminen, jotta ei vaikuttaisi heikolta, hankalalta tai liian tunteelliselta.
• Rankaisevuuden tunnelukko: ajatus siitä, että virheistä pitää rangaista itseä tai muita eikä epätäydellisyyttä voi hyväksyä.

Jokainen voi joskus käyttäytyä loukkaavasti, puolustautua tai toimia tavalla, jota myöhemmin katuu. Haitallisen käyttäytymisen tunnistaminen alkaa siitä, että ihminen pystyy tarkastelemaan omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia toiseen. Hän voi myöntää toimineensa väärin, kuunnella toisen kokemusta, pyytää anteeksi ja ennen kaikkea muuttaa käytöstään.

Tilanne on vakavampi, jos loukkaaminen, mitätöinti, uhkailu, kontrollointi tai rajojen rikkominen toistuu. Erityisen huolestuttavaa on, jos toinen ei hyväksy oikeuttasi omiin mielipiteisiin, päätöksiin ja ihmissuhteisiin, rankaisee rajojen asettamisesta esimerkiksi mykkäkoululla tai saa sinut pelkäämään reaktioitaan. Vaikka fyysistä väkivaltaa ei olisi, tällaiset toimintatavat voivat olla henkistä väkivaltaa tai pakottavaa kontrollia. Fyysisellä väkivallalla uhkailukin on väkivaltaa. Väkivallan ei tarvitse olla fyysistä, jatkua pitkään tai toistua monta kertaa, jotta olisi oikeutettu saamaan apua.

Toisen satuttavaa käyttäytymistä voi yrittää ymmärtää tunnelukkojen ja kiintymyssuhdemallin avulla, mutta satuttavaa käytöstä ei pidä hyväksyä. Vaikea lapsuus, turvaton kiintymyssuhde tai tunnelukko voivat auttaa selittämään käyttäytymisen taustalla olevia tekijöitä, mutta ne eivät oikeuta vahingoittamaan toista. Sinun ei tarvitse ratkaista, mistä toisen käytös johtuu, että voit ottaa oman kokemuksesi vakavasti: tämä ei tee minulle hyvää.

Ratkaisevaa on, pystyykö ihminen tunnistamaan oman toimintansa vaikutukset, kunnioittamaan kumppaninsa rajoja ja ottamaan vastuuta käyttäytymisensä muuttamisesta. Jos hän pitää toimintaansa oikeutettuna, syyttää jatkuvasti kumppaniaan tai kieltäytyy tarkastelemasta omaa osuuttaan, hänen käyttäytymisensä muuttumista ei voi rakentaa pelkkien toiveiden varaan.

Parisuhteen ongelmat eivät selity vain kiintymysmalleilla tai tunnelukoilla. Sinun ei tarvitse ratkaista, johtuuko kumppanisi käytös kiintymysmallista, tunnelukosta vai jostakin muusta. Voit keskittyä siihen, miten hän kohtelee sinua, voitko ilmaista itseäsi turvallisesti ja kunnioitetaanko rajojasi. Jos haitallinen käytös jatkuu eikä toinen ota siitä vastuuta, on tärkeää pohtia, voitko hyvin ja haluatko jatkaa suhteessa tällaisena kuin se nyt on.

Välttelevästi kiintynyt ihminen saattaa kokea läheisyyden lisääntymisen ahdistavana ja vetäytyä juuri silloin, kun suhde alkaa syventyä. Tämän kumppani voi kokea vetäytymisen toistuvana torjutuksi tai hylätyksi tulemisena ja alkaa hakea yhä enemmän varmistusta siitä, että on rakastettu. Läheisyyden tarve ja vetäytymisen tarve voivat näin vahvistaa toisiaan ja synnyttää vaikean, kuluttavan kierteen.

Vetäytyminen tai oman tilan tarve ei ole väkivaltaa. Olisi parisuhteen luottamuksen kannalta tärkeää, että kykenee sanoittamaan toiselle tarpeensa omaan tilaan ja tekee sen toista huomioiden ja kunnioittaen. Tilanne muuttuu haitalliseksi, jos vetäytyminen satuttaa toista ja asiasta ei voida keskustella, toisen kokemuksia vähätellään tai hänen havaintojaan ja tunteitaan toistuvasti kiistetään tai kyseenalaistetaan. Jos toinen esimerkiksi kieltää tapahtuneen, kääntää vastuun aina kumppanille tai saa tämän epäilemään omaa havaintokykyään, kyse voi olla henkisestä väkivallasta ja gaslightingista. Jokaisella on oikeus omaan tilaan, mutta myös oikeus tulla kuulluksi ja kohdelluksi kunnioittavasti.

Ahdistuneesti kiintynyt ihminen puolestaan saattaa pelätä voimakkaasti hylätyksi tulemista ja pyrkiä lievittämään pelkoaan takertumalla, jatkuvalla vakuuttelun hakemisella, mustasukkaisuudella tai kumppanin toiminnan tarkkailulla. Hän voi kokea tarvitsevansa yhä uusia todisteita rakkaudesta, vaikka kumppani olisi jo vakuuttanut tunteistaan monta kertaa, hän voi alkaa syyttää ja syyllistää toista aiheettomasti. Kumppanista tämä voi tuntua siltä, ettei häneen luoteta, ettei hänellä ole yksityisyyttä tai ettei hän saa liikkua ja elää vapaasti ilman epäilyjä ja selittelyä. Ahdistuneen käytös voi olla kontrollointia, henkistä väkivaltaa, gaslightingia ja jopa fyysistä väkivaltaa.

Hylätyksi tulemisen pelko voi auttaa ymmärtämään, mistä tällainen käytös kumpuaa, mutta se ei oikeuta toisen kontrollointia, yksityisyyden loukkaamista tai vapauden rajoittamista. Samoin läheisyyden pelko ei oikeuta toisen jatkuvaa torjumista, mitätöintiä tai kokemusten vähättelyä. Joskus haitallinen suhde aiheuttaa ahdistuneen kiintymysmallin syntymisen, koska toinen ajetaan tilaan, jossa joutuu olemaan varuillaan ja omaa todellisuudentajua horjutetaan.

Pelokas-välttelevästi kiintynyt ihminen voi kaivata voimakkaasti läheisyyttä, mutta samalla pelätä sitä. Hän saattaa esimerkiksi hakeutua kumppaninsa lähelle ja kaivata tältä lohdutusta, mutta kumppanin vastatessa läheisyyteen, hän voikin säikähtää, epäillä toisen tarkoitusperiä tai työntää tämän pois. Hän saattaa vuorotella voimakkaan kiintymyksen, epäluottamuksen ja vetäytymisen välillä, jolloin kumppanin voi olla vaikea tietää, millaista suhtautumista häneltä odotetaan.

Käytös ihmissuhteissa ei ole selitettävissä pelkästään kiintymyssuhteisiin liittyvänä käyttäytymisenä, vaan siihen vaikuttaa myös mm. itsetunto, aiemmat kokemukset, tilannesidonnaisuudet ja ihmisten väliset dynamiikat. Myös tunnelukot voivat vaikuttaa siihen, miten ihminen tulkitsee tilanteita, suhtautuu kumppaniinsa ja perustelee omaa käyttäytymistään. Usein kyse on useiden tekijöiden yhdistelmästä.

Jos haitallisiin kiintymyssuhdemalleihin yhdistyy tunnelukkoja, kuten epäluottamusta tai hylkäämisen pelkoa, ihminen voi tulkita toisen tavallisenkin toiminnan uhkaavaksi ja reagoida voimakkaasti. Kiintymysmalli voi auttaa ymmärtämään ristiriitaisia reaktioita, mutta se ei oikeuta esimerkiksi pelottelua, uhkailua, kontrollointia tai toisen rajojen rikkomista. Ratkaisevaa on, tunnistaako ihminen toimintansa vaikutukset ja ottaako hän vastuuta niiden muuttamisesta.

Esimerkiksi oikeutuksen tunnelukko voi saada ihmisen kokemaan, että hänellä on oikeus saada tahtonsa läpi tai toimia omien tarpeidensa mukaisesti riippumatta siitä, miltä se toisesta tuntuu. Hän voi pitää mustasukkaisuuttaan rakkautena ja perusteena tarkkailla kumppaniaan, vaatia tältä jatkuvaa vakuuttelua tai rajoittaa tämän vapautta. Hän saattaa myös kokea kumppanin rajat loukkaavina tai kohtuuttomina, koska pitää omia tarpeitaan tärkeämpinä. Voi olla ettei hän kunnioita toisen rajoja ollenkaan.

Toisaalta hylkäämisen tunnelukko voi vahvistaa hylätyksi tulemisen pelkoa ja saada ihmisen tulkitsemaan esimerkiksi kumppanin omaa aikaa tai tarvetta vetäytyä merkkinä rakkauden loppumisesta. Emotionaalisen estyneisyyden tai tunteiden tukahduttamisen mallit puolestaan voivat vaikeuttaa omien tunteiden ilmaisemista ja toisen kokemusten kohtaamista. Ihminen voi vetäytyä, vaieta tai vähätellä toisen tunteita, koska ei osaa käsitellä tilanteen herättämiä tunteita itsessään.

Kiintymysmallit ja tunnelukot voivat siis yhdessä vahvistaa haitallisia vuorovaikutusmalleja. Toinen saattaa esimerkiksi pelätä hylätyksi tulemista ja hakea jatkuvaa varmistusta, kun taas toinen kokee vaatimukset ahdistavina ja vetäytyy. Jos kumpikaan ei pysty tarkastelemaan omaa toimintaansa, syntyy haitallinen kehä. Tilanne voi kuitenkin muuttua erityisen vahingolliseksi silloin, kun toinen alkaa kontrolloida, mitätöidä, pelotella tai rikkoa kumppaninsa rajoja. Haitallinen käytös voi olla molemminpuolista.

Molemmat voivat kokea tilanteen vaikeaksi ja tuntea olonsa turvattomaksi. Suhteen muuttuminen turvallisemmaksi edellyttää, että kumpikin pystyy tarkastelemaan omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia toiseen. Pelkkä selitys omista peloista, lukoista tai kiintymysmalleista ei riitä, jos haitallinen käytös jatkuu.

Jos olet kertonut, miltä toisen käytös sinusta tuntuu, mutta hän ei suostu kuuntelemaan, ota vastuuta tai pyri muuttamaan toimintaansa, pysähdy pohtimaan omaa tilannettasi: Olenko valmis elämään tällaisessa suhteessa, jos mikään ei muutu? Älä arvioi suhdetta vain sen perusteella, millainen se parhaimmillaan on tai millaiseksi toivot sen muuttuvan, vaan myös sen perusteella, millaista arki on nyt ja miten se vaikuttaa hyvinvointiisi.

Et voi muuttaa toista. Sinulla on oikeus asettaa rajoja, hakea ulkopuolista tukea ja päättää, millaisessa suhteessa haluat elää. Jos suhteessa on pelottelua, uhkailua, gaslightingia, vähättelyä, mitätöintiä, kontrollointia tai muuta väkivaltaa, sinun ei tarvitse odottaa toisen ymmärtävän tai hyväksyvän kokemustasi ennen kuin haet apua tai huolehdit omasta turvallisuudestasi. Tai ennen kuin ehkä päätät irtaantua suhteesta.

Ihminen voi oppia tunnistamaan tunnelukkojaan, toimintamallejaan, ymmärtämään omia reaktioitaan ja rakentamaan turvallisempia tapoja olla suhteessa. Muutos edellyttää kuitenkin aina omaa halua ja vastuunottoa. Olennaista ei ole vain se, lupaako toinen muuttua tai katuuko hän riidan jälkeen, vaan se, tunnistaako hän toimintansa ongelmallisuuden, tekeekö hän konkreettisia toimenpiteitä muuttaakseen toimintaansa ja näkyykö muutos käytännössä ja pitkällä aikajänteellä.

Jos toinen kiistää tapahtuneen, syyttää sinua omasta käytöksestään, vähättelee kokemuksiasi tai lupaa muuttua, mutta jatkaa samaa toimintaa, sinun ei tarvitse jäädä odottamaan sitä, että hän joskus ymmärtää tilanteen. Et voi tehdä muutostyötä toisen puolesta. Sinulla on oikeus asettaa rajasi, hakea tukea tai päättää suhde, vaikka ymmärtäisitkin, miksi toinen toimii kuten toimii.

Haitallinen suhde voi vaikuttaa siihen, miten koet läheisyyden ja turvallisuuden. Jos olet aiemmin luottanut itseesi ja ihmissuhteisiisi, mutta joudut jatkuvasti varomaan toisen reaktioita, pelkäämään hylätyksi tulemista tai hakemaan hyväksyntää, voit alkaa käyttäytyä tavalla, joka tuntuu itsellesi vieraalta. Saatat takertua suhteeseen, olla mustasukkainen, vetäytyä, epäillä itseäsi tai tarkkailla jatkuvasti toisen mielialoja.

Tämä ei tarkoita, että suhteen haasteet olisivat alunperin olleet sinusta lähtöisin. Käyttäytymisesi voi olla reaktio pitkään jatkuneeseen turvattomuuteen haitallisessa suhteessa. Kun turvallisuus ja luottamus alkavat palautua, myös tapasi kokea läheisyyttä ja toimia ihmissuhteissa voivat vähitellen muuttua.

Muista: sinun ei tarvitse diagnosoida toista, ymmärtää kaikkia hänen toimintansa taustalla olevia syitä tai odottaa hänen muuttumistaan voidaksesi suojella itseäsi. Suhteessa tärkeintä ei ole se, miksi toinen toimii vahingoittavasti, vaan se, mitä tapahtuu, miten se vaikuttaa sinuun ja onko suhde sinulle turvallinen.