Euroopan unionin tasolla ihmiskauppa on rikos, kun henkilö rekrytoidaan, kuljetetaan, siirretään, majoitetaan tai vastaanotetaan esimerkiksi pakottamisen, uhkailun, voimankäytön, petoksen, haavoittuvan aseman hyväksikäytön tai vallan väärinkäytön avulla hyväksikäyttötarkoituksessa.
Seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävä ihmiskauppa tunnustetaan EU-oikeudessa ja -politiikassa sukupuolittuneeksi rikokseksi, koska se liittyy läheisesti rakenteelliseen sukupuolten epätasa-arvoon, syrjintään ja valtasuhteiden epätasapainoon.
-
Pakotettu prostituutio
-
Pakotettu osallistuminen pornografiaan
-
Seksuaalisten palvelujen tarjoaminen pakon alaisena
-
Seksuaalinen hyväksikäyttö kontrollin välineenä
-
Seksiorjuus
-
Verkossa tapahtuva seksuaalinen hyväksikäyttö Seksuaaliväkivalta ihmiskaupan yhteydessä voi ilmetä:
-
Hyväksikäytön keskeisenä tavoitteena
-
Pakottamisen tai kontrollin keinona
-
Rangaistuksena tai pelotteluna
-
Osana järjestelmällistä, voittoa tavoittelevaa hyväksikäyttöä Direktiivi (EU) 2024/1712
Muuttaa direktiiviä 2011/36/EU; määrittelee ihmiskaupan ja hyväksikäytön (mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö, toisten prostituution hyväksikäyttö sekä orjuus tai siihen rinnastettavat käytännöt) ja vahvistaa sukupuolispesifisiä velvoitteita.
Tunnustaa naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan ja asettaa EU-tasolla rikosoikeudellisia normeja sekä uhrien suojelua koskevia velvoitteita, mukaan lukien seksuaalisuutta loukkaava väkivalta.
Sisältää säännöksiä seksuaalisesta väkivallasta ja raiskaukseen liittyvästä uhrien suojelusta.