Lähisuhdeväkivalta on riski lapsen kehitykselle ja kyvylle solmia turvallisia kiintymyssuhteita. Perheen vuorovaikutus vaikuttaa merkittävästi lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin ja neurofysiologiseen kypsymiseen. Lapsen ikä ja yksilölliset ominaisuudet, kuten temperamentti ja älylliset kyvyt, vaikuttavat siihen, miten lapsi kokee lähisuhdeväkivallan ja selviytyy siitä. Et ole yksin; älä epäröi hakea apua lapselle, joka joutuu kokemaan väkivaltaa.
Vanhempien tarjoama turvallisuus ja huolenpito ovat ratkaisevan tärkeitä lapsen terveelle kehitykselle. Ylisukupolvinen trauma syntyy, kun omassa lapsuudessaan trauman kokeneet vanhemmat kasvattavat lapsiaan näiden kokemustensa pohjalta.
Vanhemman omien kokemusten käsittely on elintärkeää. Traumaattiset kokemukset tallentuvat implisiittiseen muistiin, erillään kognitiivisista tai kielellisistä yhteyksistä. Lapsen syntymä voi aktivoida muistijälkiä ja aiheuttaa kriisin positiivisissakin olosuhteissa. Stressinhallintataidot joutuvat koetukselle, jolloin vanhempi helposti nojaa lapsuudestaan tuttuihin malleihin.
Tukahdutetut lapsuuden surut, tunteet ja traumat voivat nousta hallitsemattomasti esiin, kun tulee itse äidiksi tai isäksi.
Väkivaltaa kokenut vanhempi voi ymmärrettävästi järkeistää ja perustella parisuhteeseen jäämistään sillä, että väkivallantekijä on kaikesta huolimatta hyvä vanhempi. Kuitenkin, kun vanhemmat harkitsevat oman elämänsä ratkaisuja, heidän on asetettava etusijalle lapsen tai lasten etu. Yhdenkään lapsen ei pitäisi elää perheessä, jossa esiintyy väkivaltaa.
Hoiva ja huolenpito ovat tärkeitä aivojen kehitykselle varhaisina vuosina, jolloin aivot muovautuvat, ja jolloin hermosto kehittyy nopeasti. Ympäristöllä on valtava vaikutus lapseen erityisesti ensimmäisten 2-3 elinvuoden aikana. Muistista ja oppimisesta vastaava hippokampus voi vaurioitua ja pienentyä stressin vuoksi.
Näistä ristiriitaisista tunteista huolimatta lapset rakastavat syvästi vanhempiaan, ovat huolissaan heidän hyvinvoinnistaan, eivätkä usein puhu vaikeista kokemuksistaan. Jotkut lapset kokevat syyllisyyttä siitä, etteivät he ole puuttuneet asiaan estääkseen pahoinpitelyn, ja saattavat yrittää miellyttää vanhempiaan väkivallan pelossa. He saattavat yrittää saada vanhempansa täyttämään tekijän toiveet välttääkseen lisävahinkoja. Lapsi hakee turvaa myös väkivaltaiselta vanhemmaltaan.
Jokainen lapsi rakastaa vanhempiaan, ja se on tärkeää tunnustaa. Lapselle tulee kertoa, että väkivaltaista vanhempaa yritetään auttaa. Vanhempaa ei hylätä, mutta hänen on oltava valmis ottamaan vastaan tarjottu apu. Myös väkivaltainen vanhempi on edelleen vanhempi.
Lapsen näkemys tilanteesta voi poiketa merkittävästi vanhemman näkemyksestä. Lapsen näkökulman voi ymmärtää vain kommunikoimalla avoimesti lapsen kanssa. Väkivalta voi normalisoitua lapsen mielessä, jolloin on korostettava, ettei väkivalta ole hyväksyttävää ja selitettävä, että se on aina väärin.
Vanhemmat uskovat usein virheellisesti, että lapset eivät ole tietoisia väkivallasta ja siksi siitä ei tarvitse keskustella heidän kanssaan. Lapset ovat kuitenkin tarkkaavaisia, ja kuulevat ja aistivat kaiken. Myös pienet lapset, jotka eivät vielä osaa puhua, ovat tietoisia kodin ilmapiiristä, ja nämä kokemukset tallentuvat heidän alitajuntaansa.
Vanhemmat voivat myös olettaa, ettei koko totuutta tarvitse paljastaa lapsille tai että he ymmärtävät tapahtumat vain pinnallisesti ja unohtavat ne helposti. Voi olla yllättävää, kun vanhemmat huomaavat, kuinka tarkasti lapset osaavat kuvata väkivaltaa, vaikka vanhemmat luulivat lasten nukkuvan tai etteivät lapset olleet muuten tietoisia siitä.
Lapselle voi sanoa, että kotoa lähdetään turvallisuuden varmistamiseksi. Jos lähtö perustellaan lapselle esimerkiksi lomana, hän saattaa myöhemmin liittää lomat väkivaltaan, vanhempien vammoihin, itkuun, salailuihin ja epätavallisiin järjestelyihin, mikä voi johtaa ahdistaviin assosiaatioihin.
Lapsella on oikeus tietää, miksi kotoa on lähdetty, ja että se mitä tapahtui oli väärin ja mahdollisesti rikos. Hänen on tärkeää kuulla, että hän on nyt turvassa, ja jos hän on turvakodissa, että ammattilaiset auttavat häntä. Tämä tieto voi rauhoittaa lasta ja lievittää hänen pelkoaan, jonka hän on saattanut piilottaa suojellakseen jo ennestään kuormittunutta vanhempaa ylimääräiseltä ahdistukselta.
Vanhempi näyttää positiivista esimerkkiä puhumalla ja osoittamalla, että avoin kommunikointi kaikesta on hyödyllistä ja haasteista selvitään yhdessä.
Jos vanhemmat eivät pysty suojelemaan lapsiaan ja tarjoamaan heille turvallista ympäristöä, täytyy turvautua lastensuojeluun. Perusperiaate on, että jos perheen asioihin puuttuminen on tarpeen, perhettä autetaan mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavin keinoin. Tällaisia peruspalveluita kutsutaan avohoidon tukitoimiksi. Lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle vain, jos avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä tai eivät tarjoa lapsen edun mukaista hoitoa. Joskus väkivalta tai sen uhka voi kuitenkin edellyttää lapsen kiireellistä sijoittamista.
Suomessa yhteiskunta auttaa vanhempia ja lapsia monin eri tavoin. Kaikille avoimia palveluita on useita, kuten äitiys- ja lastenneuvolat, varhaiskasvatus ja koulut.
Väkivallan todistaminen tai kokeminen aiheuttaa vakavaa haittaa
Väkivallan todistaminen tai kokeminen kotona aiheuttaa syvää emotionaalista, psyykkistä ja kehityksellistä haittaa. Tuen ja väliintulon tarjoaminen perheväkivallalle altistuneille lapsille on ratkaisevan tärkeää. Neuvonta, terapia ja tukiryhmät voivat auttaa lapsia käsittelemään kokemuksiaan, parantumaan traumasta ja kehittämään selviytymisstrategioita.
Turvallisen ja hoivaavan ympäristön luominen ja yleisen hyvinvoinnin varmistaminen on olennaista lasten toipumiselle ja sukupolvien välisen väkivallan kierteen katkaisemiseksi. Tässä muutamia tapoja, joilla perheväkivalta voi vaikuttaa lapsiin: