Hienoa, että tunnistat itsessäsi epäluottamusta ammattilaisia kohtaan. Silloin tiedetään jo yksi syistä, miksi avun hakeminen voi tuntua jopa mahdottomalta. Epäluottamusta ammattilaisia kohtaan on kuitenkin hyvä purkaa. Mistä epäluottamus johtuu? Se voi johtua huonoista aiemmista kokemuksista, jonkun toisen ihmisen kokemuksista, julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa levinneistä väitteistä tai pelosta, tai epätietoisuudesta sen suhteen, mitä ammattilaisilta avun hakemisen jälkeen tapahtuu.
He ovat olleet kiinnostuneita alasta, jolla työskentelevät ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla usein työskentelee ihmisiä, joilla on vilpitön halu auttaa toisia ihmisiä. Ammattilaisilla on useimmiten siis hyvä tahto ja he työskentelevät sen eteen, että asiakas voisi saada parasta hänelle kuuluvaa apua. Heitä kuitenkin ohjaa laki ja viranomaissäännökset. He eivät voi tehdä poikkeuksia oman mielensä mukaisesti, vaan he noudattavat lakia. Laissa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla menee monessa asiassa kaiken edelle lapsen etu. Lapsi ei koskaan saa olla vaarassa, hänen kasvunsa ja kehityksensä ei saa olla uhattuna. Ammattilaisilla on korkeatasoinen koulutus taustallaan ja heillä on ymmärrys siitä, milloin näin saattaa olla. Ammattilaiset joutuvat kaikessa työssään pitämään tämän mukana.
He eivät esimerkiksi voi kommentoida julkisuudessa tai sosiaalisessa mediassa leviäviä juttuja. Näin ollen tällaiset jutut ovat täysin yksipuolisia, usein tunteiden värittämiä ja mahdollisesti tarkoitushakuisia. Joskus ammattilaisten kanssa tekemisissä oleva on vaikeassa elämäntilanteessa ja saattaa olla vaikeaa nähdä omaa tilannetta yhtä objektiivisesti kuin miten ammattilainen sen näkee.
Esimerkiksi ajatus siitä, että ammattilaiset veisivät lapset, on yksi niistä, mikä pitää yllä epäluottamusta. Kenelläkään ammattilaisella ei ole tällaista agendaa. Lapsen paras on yleensä oman vanhempansa luona ja sitä tuetaan niin pitkälle, kuin se on mahdollista ja turvallista. Ammattilaisiin yhteydenoton jälkeen ammattilainen tekee ensin palvelutarpeen arvioinnin. Siinä hän käyttää kaikkea saamaansa tietoa ja ammattitaitoaan. Lapsiperheille tarjotaan usein avohuollon tukitoimia, jotka voivat olla mm. erilaista keskustelutukea, perhetyötä, lastenhoitoapua, taloudellista apua, ohjausta jne.
Vasta jos avohuollon tukitoimet eivät riitä, ja lapsen kasvu ja kehitys on vaarassa, voi olla, että lapsi joudutaan sijoittamaan tilapäisesti muualle. Tähän mennessä perhe on jo usein tiennyt, että tätä kohti ollaan menossa sillä, että perheen tilanne ei ole parantunut. Näin ollen tähän on mahdollista vaikuttaa itse. Esimerkiksi, jos perheessä on väkivaltaa ja koska lapsi ei yksinkertaisesti voi elää väkivaltaisessa perheessä, väkivallan on loputtava. Ammattilaiset antavat tähän kyllä ohjeita – lapsi ja turvallinen vanhempi ohjataan turvakotiin tai muuten turvallisesti eroon väkivaltaisesta vanhemmasta. Väkivaltainen vanhempi taas ohjataan väkivallan katkaisuohjelmaan tms. auttavan palvelun piiriin. Mikäli vanhemmat eivät noudata annettuja ohjeita, seuraava vaihe voi olla esimerkiksi perhekuntoutus. Perhekuntoutuksessa perhe asuu tilapäisesti laitosmaisessa asumisessa, jossa se saa ympärivuorokautista tukea.
Ammattilaiset seuraavat tiiviisti perheen dynamiikkaa ja toimintaa, sekä kuntoutumista ongelmasta. Mikäli tämäkään ei auta, voidaan harkita tilapäistä lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle. Myös se on lähtökohtaisesti tilapäistä. Asian osalliset ovat aina tietoisia siitä, mitä heidän perheelleen tapahtuu, miksi ja mitä asialle on tehtävissä.
Jos pelkää ammattilaisille avautumista ja siitä mahdollisesti koituvia seurauksia, on tärkeää puhua pelostaan ääneen. Ammattilaisiin voi ensin ottaa yhteyttä nimettömästi ja kysyä tilanteestaan. Ammattilaiset kertovat työtavastaan ja sen tavoitteista.