Puolustuskeino (defenssi) on tiedostamaton psyykkinen toiminto, joka estää ahdistusta synnyttäviä ristiriitoja tulemasta tietoisiksi ja siitä seuraa kieltäminen, normalisaatio, projektio, somatisaatio.
Kieltäminen tarkoittaa sitä, että ihminen**ei myönnä jotain todellisuudessa tapahtunutta asiaa tai sen merkitystä**, koska se on liian vaikea käsitellä. Esimerkiksi henkilö ei halua myöntää, että kumppani käyttäytyy väkivaltaisesti, vaikka väkivaltaa tapahtuu. Tavoite on mielen suojaaminen liian voimakkailta tunteilta tai ahdistukselta.
Normalisaatio tarkoittaa sitä, että ihminen alkaa**pitää epänormaalia tai haitallista käytöstä “tavallisena” tai hyväksyttävänä**. Esimerkiksi, jos perheessä tapahtuu jatkuvaa riitelyä tai väkivaltaa, henkilö saattaa ajatella: “Tämä on vain tavallista perhe-elämää. Tavoitteena on vähentää ahdistusta ja selviytyä arjessa, vaikka tilanne olisi haitallinen.
Projektio tarkoittaa sitä, että ihminen**siirtää omia tunteitaan, ajatuksiaan tai ominaisuuksiaan toiseen henkilöön**, usein siksi, että ne tuntuvat liian vaikeilta hyväksyä itsessään. Esimerkiksi henkilö, joka itse tuntee vihaa, syyttää kumppania siitä, että tämä on vihainen tai aggressiivinen. Tavoite on suojella omaa itsetuntoa ja vähentää sisäistä ristiriitaa.
Somatisaatio tarkoittaa sitä, että**psyykkinen stressi tai ahdistus ilmenee fyysisinä oireina**kehossa. Jännitys, pelko tai ahdistus voi näkyä esimerkiksi vatsakipuina, päänsärkynä tai lihasjännityksenä.
Väkivallan kokeminen voi aiheuttaa monenlaisia kehon ja mielen reaktioita. Nämä ovat luonnollisia selviytymiskeinoja, joiden avulla keho ja mieli yrittävät suojata itseään vaikealta kokemukselta. Reaktiot voivat vaihdella lamaantumisesta ja dissosiaatiosta paniikkikohtauksiin. Ne eivät ole merkki heikkoudesta, vaan kehon tapa käsitellä äärimmäistä stressiä.
Ei kykene tekemään mitään, mikä voi väkivallan tekijästä vaikuttaa tekoon suostumiselta.
mikä tarkoittaa mielen ja kehon erkaantumista toisistaan. Esimerkiksi tunne siitä, että katsoo tapahtumia itsestään ulkopuolisena tai mieli on aivan muualla, kuin mitä on meneillään. Voi menettää muistin, kokea itsensä tai ympäristön outona tai vieraana, ajan ja paikan taju voi kadota.
Tämä on akuutti kehollinen reaktio uhkaan, jossa keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan. Keho voi reagoida voimakkaasti esimerkiksi sydämen tykytys, hengitys kiihtyy, hikoilu.
- Takaumat
- PTSD Post traumaattinen stressihäiriö
- Häpeä, syyllisyys (itsesyytökset), viha, suru
- Unihäiriöt
- Päihteiden käyttö, addiktiot
- Syömishäiriöt
- Masennus, paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen häiriö
- Psykosomaattiset sairaudet
- Kostofantasiat
- Itsekriittisyys (turvakäyttäytymisenä -> hallinnan tunne, autonomia)
- Itsetunnon aleneminen
- Itsetuhoisuus
- Sosiaalisten tilanteiden pelko, fobiat
- Vetäytyminen, välttelykäyttäytyminen
- Korjaavat vuorovaikutukselliset kokemukset
- Traumamuistojen muuntuminen narratiiviksi, sosiaalisesti jaettaviksi muistoiksi, osaksi elämäntarinan kokonaisuutta
- Arjen toimintakyky, itsestä huolehtiminen
- Terapia /väkivaltakokemusten vaikutusten (identiteettiin) käsitteleminen
- Surutyö
- Tieto
- Itsemyötätunto
- Anteeksi antaminen itselleen
- Jämäkkyystaitojen harjoittelu
- Omien rajojen ja ein sanomisen harjoittelu
- Itselle tärkeiden asioiden tekeminen, haaveilu
- Puhuminen, kirjoittaminen, maalaaminen, musisointi, liikkuminen jne.
- Tarvittaessa lääkäri
Lähteet:Katja Myllyviita: Häpeän hoito, Anssi Leikola: Katkennut totuus,Lönnqvist ym. (toim): Psykiatria