Ihmissuhdeväkivalta tai ihmisten välinen väkivalta on kattotermi, joka tarkoittaa yksinkertaisesti yksilöiden välistä väkivaltaa. Se sisältää fyysisen voiman, uhkausten, pakottamisen tai vallan tarkoituksellista käyttöä henkilön toimesta toista henkilöä vastaan. Ihmissuhdeväkivalta voi johtaa laiminlyöntiin, vammoihin, psyykkiseen haittaan, perustarpeiden puutteeseen ja jopa kuolemaan.
Maailman terveysjärjestö (WHO) luokittelee ihmissuhdeväkivallan kahteen pääryhmään:
-
Perhe- & parisuhdeväkivalta / lähisuhdeväkivalta ja
-
Yhteisöväkivalta.
Tällä tarkoitetaan esimerkiksi parisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, sisarusten välistä väkivaltaa tai isovanhempiin kohdistuvaa, tai heidän tekemäänsä, väkivaltaa.
Yhteisöväkivalta tarkoittaa väkivaltaa kahden tai useamman tuttavan tai tuntemattoman henkilön välillä. Se tapahtuu usein julkisissa tiloissa, mutta voi tapahtua myös esimerkiksi netissä. Yhteisöväkivaltaan kuuluvat esimerkiksi nuorisoväkivalta (esim. kouluissa tapahtuva ja jengeihin liittyvä väkivalta), ihmiskauppa, katuväkivalta, jengiväkivalta, aseelliset hyökkäykset tai ammuskelut julkisella paikalla, muiden kuin läheisten henkilöiden tekemä seksuaaliväkivalta, kultit, pahoinpitelyt, ryöstöt, varkaudet, viharikokset ja henkirikokset.
Myös kouluissa ja työpaikoilla tapahtuva kiusaaminen on yhteisöväkivallan muoto. Samoin vainoaminen (stalkkaus, stalkkerointi) luokitellaan yhteisöväkivallaksi, kun tekijä ei ole uhrin läheinen tai intiimissä suhteessa oleva henkilö.
Terrori-iskut luokitellaan ensisijaisesti kollektiiviseksi väkivallaksi (kuten sodat ja järjestäytynyt poliittinen väkivalta), vaikka niillä on monia yhteisiä piirteitä yhteisöväkivallan kanssa ja niitä voidaan joskus pitää yhteisöväkivallan erittäin vakavana muotona.
Myös itseen kohdistuva väkivalta tai itsetuhoisuus (esimerkiksi itsensä vahingoittaminen tai itsemurha) erotetaan ihmissuhdeväkivallasta kansanterveystieteessä ja kriminologiassa.
Rakenteellinen väkivalta tarkoittaa haittaa, joka aiheutuu sosiaalisista, taloudellisista, poliittisista tai kulttuurisista järjestelmistä, jotka asettavat tietyt ihmisryhmät järjestelmällisesti epäedulliseen asemaan. Toisin kuin suorassa väkivallassa, selkeää tekijää ei välttämättä voida tunnistaa, vaan haitta syntyy epätasa-arvoisista rakenteista, vakiintuneista järjestelmistä tai toimintalinjoista, jotka rajoittavat ihmisten mahdollisuuksia saada resursseja, hyödyntää mahdollisuuksia, käyttää oikeuksiaan tai saavuttaa hyvinvointia.
Institutionaalinen väkivalta tarkoittaa haittaa, joka aiheutuu instituutioiden, kuten hallitusten, koulujen, terveydenhuoltojärjestelmien, vankiloiden tai muiden organisaatioiden toimista, käytännöistä, toimintalinjoista tai laiminlyönneistä. Sitä esiintyy, kun instituutiot kohtelevat yksilöitä tai ryhmiä suoraan tai välillisesti epäoikeudenmukaisesti, laiminlyövät heitä, syrjivät heitä tai käyttävät heihin kohdistuvaa kaltoinkohtelua.